Istun Paikallisessa jo ties kuinka monetta tuntia. Ensimmäinen puolikas meni kätevästi opintohommia tehdessä, toinen puolikas kahden siiderin siivittämänä. Vieressä istuu joku saatanan pätemishaluinen vanhempi herra, johon mulla palaa käämi ihan any minute. Voi vittujen kevät kun pitääkin tietää kaikesta kaiken ja tuoda se ilmi noin joka viides minuutti ihan vähintään.
Kaveri yllytti mua pistämään J:lle viestiä, mutta khuulina ja järkevänä neitinä en tietenkään mennyt lähettämään yhtikäs mitään. En jumalavita aio pilata tätä tähän asti yllättävän hyvin toiminutta juttua liian innokkaalla olemuksella. Toisaalta, ilman jää kun ei uskalla pyytää. Niinhän se menee. Mutta ajattelen asian näin: parempi mennä herran ehdotusten aikataululla kuin kinuta liikaa ja jäädä pian kokonaan ilman, kun herra saa päähänsä, että haluaisin jotain liikaa. Toisaalta voi olla, että mä saattaisin jopa haluta jotain liikaa. Mutta ei mennä siihen, kun tähänkin asti ollaan pysytty hengissä. Vaikka puutostila alkaa olla jo käsinkosketeltava... Leluihin en ole koskenut kuukausiin ja viime panosta on vierähtänyt jo laittoman pitkä aika. Millon nyt viimeksi raportoin saaneeni J:n mehukasta kullia. En laske mukaan sitä poskihoitoa kohta muutaman viikon takaa, enhän mä saanut silloin mitään. Eli on laskettava ainakin viikko vielä siihen päälle... Aaaaaa!!! Vittu! Mä haluan, että se vanha mies nussii mut puhki. Puhuu tuhmia. Läpsäisee perseelle, puristaa lujaa, junttaa sen ison kullinsa syvälle... Voi perkele mä olen puutteessa. Toivoa sopii, että viikonlopun aikana saan siltä mieheltä kunnon kyytiä. Mutta nyt kun sen ääneen sanon (=näkyviin kirjoitan), se ei kuitenkaan saletisti toteudu. Pitänee siis koputtaa puuta.
T tuli muuten häiriköimään mua aiemmin illalla. Ja mua ei jaksanut tippaakaan kiinnostaa. Ei ole jaksanut enää sen jälkeen kun J sunnuntaiaamuna ilmaisi olevansa tulossa Helsinkiin. Sen jälkeen ei muita miehiä ole mun päähäni juurikaan mahtunut. Paitsi että ei toi nuorehko herra tuolla kassalla olis yhtään paha vaihtoehto... :D no jospa ei kuitenkaan.
Tunnen oloni kyllä hyyyviiin tyhmäksi, kun olen jaksanut näinkin pitkään täällä istua. Taka-ajatuksenahan ei tietenkään ollut katsoa, josko J ilmaantuisikin paikalle... No, saattoi se olla ehkä ihan pikkuisen mielessä. Mutta pääsyy oli päästä pois kotoa, jotten menettäisi hermojani vaan saisin oikeasti jopa jotain tehtyäkin. No, onneksi kohta voi lähteä kotiin, kunhan kello matelee vielä vähän eteenpäin ja voin lähteä pysäkille. On mullakin hirveen mielenkiintoinen elämä... *huokaus*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti