Istuin H:n kanssa Paikallisessa, kun T tulee sinne. Lyhyen hetken herra istuu siinä meidän kanssa, ja mulla on vaan vaikee olo. Aikaisemmin päivällä pisteltiin varsin kivoja viestejä fb:ssä, mutta heti kun nään sen siellä, mua vaan alkaa jotenkin vaivaannuttaa. Voiko noin sanoa? No, ihan sama. En just sillä hetkellä osaa sanoa suuntaan tai toiseen, haluaisinko siitä miehestä mitään. Mutta kun tehdään lähtöä H:n kanssa ja herra siirtyy takaisin tiskin päätyyn josta tulikin, keksin haluavani ehkä sen kainaloon. Sittenkin. Kun sanon heipat H:lle, laitan herralle viestiä jossa kysyn monelta se ois mahdollisesti lähdössä kotiin, saattais ehkä tehdä mieli tulla kainaloon. Vastauksessa kestää melkein 10 min, ja siinä lukee että myöhästyin parilla minuutilla. Herra ehti jo jonkun kaverinsa kanssa sopia jatkot ja nyt sitä harmittaa (oikein kaksin kappalein surunaamoja). Vastasin, että ehtiihän sitä joskus toistekin, johon herra vielä kerran vastaa, että sitä harmittaa.
Hah. Samaan aikaan ärsytti, sillä päivän viesteilyn pohjalta olisin saattanut vihdoin uskaltautua tekemään aloitteen jollain tapaa, mutta ei sitten. Ja samalla tuli voitonriemuinen olo, kun herra niin vuolaasti ilmaisi sen harmituksen joka sillä oli kun ei nyt onnistunutkaan. Olen niskan päällä. Kerrankin mulla on vahvasti sellainen olo, että en ole liikaa "mukana" tässä jutussa, vaan voisin hyvinkin pitää vain hauskaa ilman sen suurempaa tunnelatausta. Tosin voisihan se heittää aivan häränpyllyä siinä vaiheessa kun oikeasti makoilisin siellä kainalossa. Mutta sen tietäisi vain menemällä sinne. Toisaalta kuinka niskan päällä olen jos en osaa edes katsoa siihen mieheen päin julkisilla paikoilla, vaan olo on lähinnä todella vaikea...? Phfft, unohdan moiset. Oon niskan päällä.
J pyörii kyllä edelleen mielessä. Herra on onneksi mökillään tuolla jossain, enkä siksi näe sitä nyt hetkeen. Auttanee kyllä jonkin verran, vaikka samalla vituttaa kun ei ole vipinää sillä saralla. Minkäs mä sille mahdan, että tekee mieli sitä kalua... Oah. Mutta onneksi olen hetkittäin (lyhyinä ja harvalukuisina...) saanut ajatukseni sen miehen suhteen jokseenkin järkeviksi. En ole missään vaiheessa varsinaisesti uskaltautunut/erehtynyt haaveilemaan, että siitä tulisi mitään oikeasti syvempää tai vakavampaa, mutta siltikin se mies pyörii luvattoman paljon mielessä. Pidän siitä ihmisestä, sen voin sanoa suoraan, mutta en osaisi ikinä kuvitella, millaista olisi mikään tän vakavampi sähellys. En osaa nähdä sitä herraa potentiaalisena parisuhdevaihtoehtona, mikä on kyllä erittäin hyvä. Sillä ei siitä tulisi ikinä mitään. Ollaan sen verran eri planeetoilta kotoisin, ettei löydettäis juurikaan mitään yhteistä, ikäeroakin on aika huomattavasti ja siksi sen esitteleminen kotona ei tulis kuuloonkaan. Plus voi jeesus mitä katseita me kerättäis jo esim. Paikallisessa, mitä kommenttia tulis yhteisiltä tutuilta, mitä kommenttia mun muilta kavereilta. Ihan naurattaa jo pelkkä ajatus! Miksi mä sitten aloin tällaisia pohtia? No koska haluan siltä sitä helvetin herkullista kullia mielellään vaikka joka vitun päivä, mutta se vääjäämättä jossain kohtaa johtaa siihen, että ne kiintymyksen tunteet alkaa heräillä ja voi vahingossa jopa kasvaa vähän liian suuriksi. Eli tää tauko tekee enemmän kuin hyvää. Kun nyt yhtään tunnen itseäni, tiedän jo nyt että pitäis varmaan oikeasti lopettaa tää touhu kokonaan, mutta kun mulla ei ole itsehillintää kieltää hyvää seksiä itseltäni. Kuka pystyy? Oot mun idoli, jos joskus ilmoitat olemassaolostasi.
Jos olisin fiksu, jättäisin nää pohdinnat nyt tähän ja alkaisin nukkumaan. Väsyttää ihan vietävästi. Ja huomenna on isänpäivä. Yay... Kun mulla on niin sormia polttelevan lämpimät välit faijaan, että ei paljoo kiinnostais. No, saan ainakin hyvää ruokaa. Kiitos äiti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti