Change the fucking record

Vaikea taas vaihteeksi. Minä siis, jos joku ei sitä jostain syystä automaattisesti ajatellut niin.

Noh. Menin Paikalliseen. Ja T oli siellä. Mitä uutta? Ei mitään. Ja herra istui mun pöytään. Tarinoi lauantai-illastaan, siitä kun sitä ketutti ettei kainalotouhuista tullut mitään ja kuinka piti kiskoa viinaa aamukuuteen. Olin viisas ja pidättäydyin tyylikkäästi lähtemästä samaan aikaan herran kanssa (olisihan se ollut taas vähän turhan riskiä/itsestäänselvää jonkun mielestä, että poistun paikalta vajaan tunnin jälkeen ja lasi puolillaan limpparia tämän erään herran kanssa, kun meidän on nähty aiemminkin poistuvan samaan aikaan). Herra pistää kuitenkin viestiä jonkin ajan päästä, ei vaan voi vastustaa mua hah! Puoliviatonta viesteilyä, mutta eihän se saa kutsuttua mua sen luo. Vihjailuja kyllä riittää, mutta päätin että mähän en perkele ehdottele mitään kun ei herrakaan ole vielä koskaan sitä tehnyt. Niin. Saatana. Ja tässä se vaikeus tulee: en oikeastaan ollut yhtään varma olisinko edes oikeasti halunnut mennä sinne. Kyllähän se kainalossa nukkuminen olisi aina mukavaa, mutta kun se mies tuntuu taas vähän väärältä. En oikein jaksa sen juttuja enää, ne on sitä samaa vanhaa. Kuinka tylsää onkin kerta toisensa jälkeen lukea, että nyt ois kiva halata takaapäin, suudella kaulaa ja viedä kädet paidan alle. Change the fucking record! Ei sillä, etteikö se saisi pöksyt kuumottamaan kun sen livenä joku tekee, mutta kiihotusmielessä se ei enää tekstinä nyt jo ties kuinka monetta kymmenettä kertaa toimi. Aina sama kaava! Jos yrittäis joskus keksiä vähän jotain uutta, tai edes muotoilla sen jotenkin muuten, mutta ei. No, eipä kaikilta voi vaatiakaan kirjallista lahjakkuutta, jokaiselta ei se tuhmien kirjoitteleminen vaan luonnistu samalla tavalla kuin joltain toiselta. Eipä silläkään, ettenkö itse sortuisi samaan, mutta mulla kuitenkin on vähän enemmän mielikuvitusta tai ainakin taitoa pistää se tekstiksi... Loppulukema nyt kuitenkin on se, että lähdin kotiin enkä kainaloon. Ja että mua ei oikeastaan enää niin hirveesti kiinnosta se mies.

Auta armias, jos kyseessä olisi ollut esim. herra J. Joo terve, mä en saa sitä miestä nyt vittu päästäni pois. Alkaa vituttaa. Ja vähän pelottaakin. Mä tulen satuttamaan itseäni sen kanssa, jotenkin. Olen ihan varma. Ja mua vituttaa aika suunnattomasti, että yrityksistä huolimatta en vissiin ikinä opi. En ikinä saa pidettyä ajatuksia kurissa ihmisten suhteen. Pitäisi ehkä asennoitua jatkossa hillitsemään himojaan ja lähteä vain sellaisten matkaan, joista saattaisin olla kiinnostunut enemmänkin ja jotka saattaisivat olla kiinnostuneita musta eikä heti rajoittamassa touhua pelkkään seksiin. Tai sitten lähteä vain sellaisten matkaan, joista tietää ettei niihin törmää enää koskaan, eli siitä ei voi muuta irti saada kuin panon. Todennäköisesti kännisen sellaisen.

Tää on niin typerää ja ristiriitaista. Asiasta on käyty keskustelua parinkin henkilön kanssa, ja heille olen selittänyt olevani usein sillä kannalla, että kyllähän sitä seksiä voi ihan mielellään harrastaa eikä sen tarvitse automaattisesti johtaa mihinkään suhdetta muistuttavaan tai muuten tunteilla sotkettuun juttuun. Hirveästi haluaisinkin, että se olisi totta myös mun kohdalla, mutta ei se vissiin ole. Elän harhaluulossa, mutta nyt olen alkanut herätä siitä. Ja vittu kun vituttaa.

Ja naurattaa. Säälittävää ruikutusta.