Vuonna 85 - EIKU 2012

Pitäiskö munkin tehdä pieni katsaus kuluneeseen vuoteen, kun niin monessa blogissa on sellaiseen ryhdytty. Tosin mun vuosi ei niin ihmeellinen ollut - tai no, oikeastaan selkeästi poikkesi muutamasta aikaisemmasta.

Noh. Tammikuussa hajoilin opintojen kanssa, vaikka luulin joululoman korjanneen tilannetta kun olo ainakin oli paljon parempi. Hajoilu jatkui pitkin kevättä, mutta tais olla helmikuuta kun tilanne kärjistyi. No, onneksi Suomessa pelittää ylioppilaiden terveydenhuolto (YTHS) ja pääsin heti seuraavana aamuna kertomaan huoleni hoitsulle, joka neuvoi eteenpäin. Pari viikkoa jouduin odottamaan, mutta aika mielenterveysneuvojalle löytyi suhteellisen kivuttomasti. Samalla harrastin akuuttia hoitoa ja pakenin opiskelukaupungista mamman hoiviin - se tuntui ainoalta paikalta jossa en vain itkisi koko ajan.

Helmi-maaliskuussa, en sentään tarkkaa päivämäärää muista, panin hymykuoppamiestä. Hah. Ja kuvittelin ihastuneeni siihen. Varmaan kyllä snadisti ihastuinkin. Se pano oli suhteellisen mitätön näin niinku kokemuksena, mutta se pano katkaisi mun luvattoman pitkän kuivan kauden ja sai pään sekaisin. Helvetti, mähän kelpaan vielä! Ja vieläpä tollaselle saatanallisen komeelle miehelle... Jaaa sit se herra katosikin kuvioista juoksutreenien takia :D. Samalla opiskeluhajoilu jatkui ja olin yhä enemmän Helsingissä.

Huhtikuussa (kai enemmän toukokuussa) turhauduin, kun hymykuoppamiestä ei näkynyt. Sitten tein sen erään kohtalokkaan virheen. Tutustuin T:hen, kännissä pyysin sitä facebook-kaveriksi ja sitten se homma paisuikin suhteettomiin mittoihin ja kaatui niskaan. Tuhmaakin tuhmempia viestejä fb:ssä, lopulta suoraa touhua, ainakin mun osalta. Mutta kasvotusten ei koskaan päästy niin pitkälle. Vappuna oli pöksyt niin märkänä, että olisi voinut puristaa niistä varmaan litran verran mehuja. Muuuttttaaaa rakas ystäväni vähän niinkuin teki mahdottomaksi mulle mennä T:n luo olemalla niin kännissä ja suoraan sanottuna vittumainen. Myöhemmin kun tästä keskusteltiin, neiti vaan sanoi että ei se ole hänen vikansa jos mä en pidä puoliani. No jos nyt ei ihan noilla sanoin, niin sellasen kuvan mä kuitenkin sain. Että mun ois vaan pitäny olla jääräpää ja jättää se neiti selviytymään yksin kotiin sellasessa humalatilassa. No, whatever, se tapahtui jo eikä sillä ole loppujen lopuksi suurtakaan merkitystä. Sitten kun oikeasti ekan kerran lähdin sen herran matkaan, jäädyin enkä osannut tehdä minkäänlaista aloitetta. Kai jopa epäröin vähän jo silloin. T oli herrasmies ja pelasti tilanteen sanomalla, että eiköhän me molemmat olla turhan kännissä että kannattais yrittääkään mitään muuta ku nukkumista. Joten vaan nukuttiin. Ja seuraavana viikonloppunakin nukuttiin. Ja sit hetikohta sen jälkeen iskin jarrut pohjaan kun en sit enää halunnutkaan leikkiä sen kanssa.

Kesällä suoritin viimeisiä opintoja opintokokonaisuudestani, joten koulustressit ei loppunu ihan heti. Mutta ne oli jo iisimpiä, vaikka samaan aikaan olikin hirveä hinku tehdä kaikkea mahdollista muuta kuin kirjottaa esseitä. Juhannuksesta tuli mahtava irtiotto kouluhommista, ja vähän muutenkin. Puolivahingossa päädyin nussimaan yhtä herraa, joka oli sinä iltana tullut Helsinkiin lähteäkseen seuraavana päivänä työkomennukselle lähi-itään. Eka kerta kun sain suuseksiä. Ja oli hauskaa. Jätin herran kuorsaamaan yksinään, sillä en saanut unta. Hipsin E:n ja H:n residenssille kuudelta aamulla ja soitin heittämään avaimia. Loppuyö jatkui sohvalla. Juhannuspano sai ajatukset kivasti irti T:stä, puhumattakaan siitä buustista jonka itsetunto sai.

Alkusyksystä sain yhteydenottoa blogini kautta (ja vaihdoin blogini vuodatuksesta tänne - tää tieto ei niinkään liity siihen yhteydenottoon :D) ja lopulta päädyin näkemään kyseisen herran. Sellanen once-in-a-lifetime-kokemus, vaikka eihän sitä koskaan tiedä päätyykö joskus uudelleen tekemään moista. Mutta tästä olin jokseenkin pähkinöinä ihan vain siksi, etten ollut koskaan aikaisemmin tehnyt samaa ja nyt tunsin oloni jotenkin epätavallisen rohkeaksi. Tämän jännittävän eventin vaikutuksia söi lievästi se, että paluu opiskelukaupunkiin oli taas edessä, tai no, vähän niinku käynnissä jo. Syksyllä opiskeluvammailut alkoi taas, onneksi ei kuitenkaan ihan yhtä pahasti kuin keväällä. Jouduin kyllä tekemään ratkaisuja jotka sai näkemään punaista, mutta samalla tuntuivat ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Tosin saatoin taas paeta ongelmia, kun päädyin siirtämään kamani kokonaan takaisin kotiin, sillä opinnot ei vaadi läsnäoloa opiskelukaupungissa. Ihan sama, mulla on kuitenkin ollut paljon parempi olo nyt täällä Helsingissä.

Syksyllä myös T-juttu sai uutta tuulta alleen. Kävin jopa kerran tai pari siellä nukkumassa. Mutta vieläkään ei käsipeliä pidemmälle päästy. Ja nyt ei enää kiinnosta yhtään. Tuleeko yllätyksenä, että syynä tähän on J :D. Tästä aiheesta onkin jauhettu pitkin syksyä sen verran paljon, etten jaksa siitä nyt enää vikistä. Paitsi sen verran sanon, että tulis nyt saatana sieltä jostain kotiin!!! Yhtään ei oo epävarma olo nyt...

Summa summarum.
Enemmän vipinää kuin 2-3 edellisen vuoden aikana yhteensä. Höykytystä ja jaksamisen koettelemista enemmän kuin olis ollut mukavaa, mutta kaiketi se on opettanut mulle jotain. Eniten mä innostun kuitenkin siitä, että miehistä aktiivisuutta on ollut enemmän kuin aikoihin :D. Se on saanut mut varmemmaksi ja rohkeammaksi, joka on aina hyvä asia. Toki se on saanut mut myös epävarmaksi hermokimpuksi ajoittain, mutta näin niinku kokonaisuudessaan tunnen olevani rohkeampi ja itsevarmuus on parempi kuin aikoihin. Hyvä vuosi, sanoisin.