Olen jo useamman päivän pohtinut niinkin merkittävää ja tähdellistä asiaa kuin hiusten leikkausta. Mulla on ollut tämä sama reuhka jo vuosia, niin vähäisin muutoksin ettei kukaan ole huomannut mitään. Ja nyt on tullut tunne, että pitäisi jotenkin uudentaa itseään. Leikkaisi suurimman osan pois, how about that? Muuttuisi tämänkin naaman ilme. Kaiketi nyt vaan tarvitaan jotain muutosta, niin sisäistä kuin sitä ulkoistakin. Ja niin mitättömältä kuin tukanleikkuu kuulostaakin, se on ihan mieletön kynnys. Sitä ei ihan sekunnissa kasvatakaan takaisin jos lopputulos menee pahasti metsään. Itseensä on tottunut tietyn näköisenä, hiusten leikkaaminen muuttaa sitä yleensä melko radikaalisti. Plus en ole vielä koskaan löytänyt sellaista mallia, joka omasta mielestä sopisi täydellisesti. Ja sitten on vaan ajautunut siihen "ratkaisuun", ettei tee ratkaisua ja antaa sen vain kasvaa. Muodoton, hamppuuntunut reuhka, sehän se onkin kaikista paras... Ja rohkeuttahan ei riitä mihinkään oikeasti mielenkiintoiseen malliin. Plus sen pitäs olla sellanen, ettei sille tarttis tehdä joka aamu jotain tunnin operaatiota. En suostu enää siihen rumbaan, että aamulla pitää herätä tuntia aikaisemmin ihan vaan jotta tukan ehtii föönaamaan ja suoristamaan ja--. Tää mun "tikkusuora" eli täysin epämääräisesti ja ennustamattomasti kikkaroituva reuhka ei hyväksy ihan mitä vain, ja mä en hyväksy ihan mitä vain.
Että tällasilla asioilla täytän pääni. Nyt pitäs valmistautua töihin. Haistakaa--.
Ai niin. Joku tyyppi deittisaitilla kirjoitteli söpösti joku ilta, että lähtisinkö sen kanssa kävelemään. Ehkäpä, joskin nyt tyyppi katosi eikä ole vielä vastannut mitään. (Viestissään kyllä mainitsi lähtevänsä pois Helsingistä, joten ehkäpä oottelen jos se joskus palaa :D).
Edit.
Tää tuli vaan niin osuvaan kohtaan, huomenna edessä sokerointi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti