Saatoin päihtyä myös lauantaina, eh. No, ei siitä sen enempiä kuin että sekalaisella köörillä päädyttiin J:n residenssiin jatkoille. Ensin pariskunta lähti nukkumaan, pari tuntia myöhemmin myös eräs M poistui. Siinä vaiheessa mä olin, voi kyllä, nukahtanut pöydän ääreen. Muistan kuulleeni jotain muminaa jossain, seuraavaksi säpsähdän hereille kun J läpsäisee kasvoille (kyseessä oli leikkimielinen vitsi, jota oltiin jo alkuyöstä viljelty). M oli vissiin hetkeä aikaisemmin lähtenyt, oltiin kaksin. Puolinukuksissa tutkin kelloa. Jahas, viimeinenkin yöbussi on mennyt. Mulla oli vähän sellainen olo, että J ei nyt välttämättä haluais mun jäävän sinne, ja aloin tehdä lähtöä. Kun vedin saappaista vetoketjut kiinni, J tulee eteiseen ja kysyy en kai mä oo oikeasti lähdössä. Totean olotuntemukseni johon J vastaa, että on pahoillaan kun on ehkä hieman etäinen. Syyn tiesin jo aiemmasta viesteilystä, asia jota en ala täällä puimaan. Kiskoin saappaat jalastani ja varoitin, etten tiedä kuinka pitkään pysyn hereillä. Istuttiin keittiössä ja eksyttiin hyvin haasteellisiin keskusteluihin. Päädyttiin jotain aasinsiltaa pitkin myös meihin. J toteaa, että ei pystyisi eksälleen kertomaan asioita, joita mulle kertoi, olen nähtävästi sen verran vahva ja tietyllä tapaa samanlainen kuin J, että kokee pystyvänsä avautumaan mulle. Eksä "hajoaisi" jos kuulisi J:n kertomat asiat. Vastasin, että helvetin vaikeaa se on mullekin, mutta luulen kertomisen olevan vielä vähän vaikeampaa. Näin J:n kasvoilta, että nyt ollaan jossain herkillä. Kohta mies nousee ylös ja kietoo kätensä mun ympärille. Nousen myös, seisotaan keittiössä halaten toisiamme. Se kestää ja kestää, samaan aikaan tunteet meinaavat kuohahtaa mutta olen myös rauhallinen, rauhallisempi kuin koko iltana. Taustalla soi musiikkia, J hymähtää ja alkaa hiljaa keinuttaa. Halaus jatkuu, välillä J antaa pienen pusun poskelle. "Tätä mä oon kai kaivannu jo pitkään", samaa ajattelen itsestänikin. Monen minuutin jälkeen irtaannutaan ja istutaan hetki hiljaa. Tunnen J:n katsovan mua, nostan katseeni ja kysyn mitä se katsoo. "Sua", miksi, "sua on niin kiva katsoa". Tunnelma kevenee naurahdusten myötä. En muista mistä vielä jutustellaan, mutta kohta todetaan, että olis kai hyvä mennä nukkumaan. Riisutaan turhan romppeet, J sujahtaa yllättäen toiselle puolen sänkyä, mä jään reunalle. Kohta J kömpii lähemmäs, "pitää kai sua lämmittää ku noin valitat kylmästä", olin pitkin yötä välillä kalisuttanut hampaitani väsymyksen ja kylmyyden takia. Käännyn selin jotta pääsen lusikkaan, J työntää käden mun alta, kietoo ne vatsan ympärille. Kohta J pökkää peppua vasten. "Oisko sulla nälkä." Ai kuinka niin? "Tekiskö mieli makkaraa? Jos vähän munakasta.." Nauran ja totean että sama pätee meihin naisiinkin, liian kännissä ei välttämättä oikein toi seksi tahdo sujua. Pökkiminen jatkuu, kohta J riuhtaisee pöksyjä alemmas ja painaa kalunsa peppua vasten. "Ai etkö muka pystyis?" No en tiedä, suukin on ihan rutikuiva. "Jos nesteet on kadonnu johonkin tiettyyn paikkaan?" Naurahdan, kokeile hitto ite, ja siirrän J:n käden reideltä jalkojen väliin. "Ois kyl oikeesti vähän nälkä. Miten ois joku pasta, pestopasta." Ai nyt vai? "Nii. Mees nyt siitä, mä haluun ruokaa." Hah! Pientä hölmöilykinaa, kunnes ampaisen ylös sängystä, kolistan keittiössä veden kiehumaan, ja paukkaan takaisin sänkyyn. Lisää "kinastelua", kunnes kuullaan veden kiehuvan ja noustaan. Ilmeisesti molempien känni (ehkä jopa enemmän J:n) on taittunut hysteerisen nauramisen puolelle, sillä J vitsailee aivan ihme juttuja ja tirskuu ja melkein hihittää. Ihmeitä sattuu, ja pastakin saadaan valmiiksi. Syödään, jonka jälkeen totean meneväni nukkumaan. Vilkaisen kelloa, 7.46. Voi vittu.
Krapulaseksiä. Tilataan pizzaa. Lähden kotiin. Muistan keskustelun yöltä. Ja sen ikuisuuden kestäneen halauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti