Mad bitch, eh?

Huutava pula läheisyydestä. Hellyydestä. Fyysisestä kosketuksesta. Tunteesta, kun toisen kädet kulkee kylkeä pitkin. Halusta ja himosta.

Tuntuu aika helvetin pahalta. Taas sellainen hetki, kun ei jaksa olla positiivinen. Vaipuu vaan itsesääliin ja epätoivoon. Yhyy ja lässyn lässyn.

Ajoittain ajatukset karkaa siihen, miksei mulla ole sitä jotain? Sitä toista, joka hymyilisi nähdessään mut, joka ottaisi syliinsä, pitäisi hyvänä. Olenko vain onnistunut olemaan niin sisuton ja ujo, etten ole tehnyt asian eteen itse mitään?

Voi voi, on se taas rankkaa. No, onhan se oikeastaan. Paljon paskaa tullut niskaan tässä lähiaikoina. Itsestäänselvyyttä tarvitsee tuskin mainita, mutta sen lisäksi on töissä ollut tavallista rankempaa. Siihen päälle vielä takapakkia selän takia, ei ole siis fyysinen olotilakaan ollut kunnossa. Tuntuu taas vähän turhan painavalta tää elämä. Enkä tunnista, minkä verran fiilikset voimistuu ulkoisista tekijöistä, kuten vaikka noista pillereistä. En pysy kartalla siinä, mitkä oli fiilikset ennen niitä, miten ne on muuttuneet, kuinka suuria muutokset on. Kuinka nopeasti tunne muuttuu ääripäästä toiseen, kuinka ääripäitä ne oikeastaan on.

Voi sitä skaalaa, minkä olen käynyt läpi tekstin alusta tähän saakka. Purskahtanut itkuun kolmesti. Hetkeksi huomion kiinnitti naurettavan paska ohjelma ja hymyilin huomaamattani (kunnes huomasin hymyileväni suu auki). Nyt olen suhteellisen rauhallinen.

Ja mieleen nousi deitti nro kolme. Alustavasti sovittiin treffit sunnuntaille. Luultavasti tästäkään ei tule mitään. Joko herra ei kiinnostu tarpeeksi musta, joko mä säikäytän sen suoruudellani ja näillä älyttömillä heittelyilläni, ehkä mä en koskaan kiinnostu siitä tarpeeksi. Haluaisin suhtautua siihen mieheen fiksusti ja reilusti, mutta vähän tuntuu, että siitä tulee vain joku laastari. Haluan pönkitystä itsekunnioitukselleni, itsearvostukselleni, haluan hellyyttä ja läheisyyttä, ja jos ne saan, ennemmin tai myöhemmin huomaan ettei tunnetta ole mukana ja ahdistun. Ja loukkaan. Paaiiitsi tää ei koskaan tuu menemään niin pitkälle, koska jostain syystä se kompastuu omiin pikku töppösiinsä kauan ennen kuin se tyyppi ehtii kiinnostua musta yhtään. Tai sit se ei edes kiinnostu.

Hah. Jostain kumman syystä mulla on vähän parempi olo nyt. Ja edellisestä huolimatta mä tunnen pientä innostusta koskien deittiä nro kolme. Tokat treffit. Jos ne nyt ottaa paikkaansa.. :)