16

Mulla taitaa olla morkkis. Aika vittumainen sellainen. Kaikki tuntuu pahalta.

Oli tosiaan tarkoitus eilen mennä H:n kanssa ravintolapäiväilemään, mutta kuinkas siinä sitten kävikään... Lauantaina menin niille, hörpin valkoviiniä, omin sanoin halusin mielelläni riipaista kovan kännin. Fiksua eli ei. Siirryttiin Paikalliseen, jossa ei ollut ketään. Ainakaan aluksi. Lopulta sinne saapui Ta ja A, ja kun käytiin tupakalla, ohi viipotti hymykuoppamies jonkun kauniin naisen kanssa. Enkä luonnollisestikaan voinut olla ajattelematta jossain mieleni sopukassa, että tänään ei ainakaan sitä herraa katsella sillä silmällä jos vielä samaan paikkaan eksytään. Ilta eskaloitui siihen, että lähdettiin jatkamaan iltaa Ta:n luo. Tää oli ehkä vähän hasardi veto. Mutta eihän sitä siinä vaiheessa iltaa ajatellut. Parvekkeen alta kulki kaksi nuorta herraa ja puhuivat itsensä sisään. Ihme jamppoja, varsin hauskoja ja harmittomia. Toinen oli raivostuttavan filosofinen ja toinen kertoi trippailuistaan LSD:n kanssa ja kuinka oli käynyt keskustelua oman persereikänsä kanssa. Juu. Aivan.
Ilta jatkuu, ja jossain vaiheessa joku taas huhuilee parvekkeen alla - hymykuoppamies. Kävin päästämässä sen sisään ja utelin mihin se ihana nainen on unohtunut. "Se oli vaan mun työkaveri. Käytiin städärissä ja nyt mä oon tässä ku menin sattumalta ohi." Työkaveri, joo. Panisin. Onnistuin myös udella mitä se saikka J:n kanssa oli, ja sain kuullakin jotain. Hah, en ala sitä tässä enempää levittämään. Mua todellakin hävettää, hävettää kuinka humalassa mä olin. Niin jäätävä känni, etten olisi ikinä itsestäni uskonut. Ja tämän kännin takia sain päähäni, että lähdenpä hymykuoppamiehen perään kun se lähti. Siinä oli aikaisemmin ollut yksi keskustelu (tai pikemminkin väittely), jota näin fiksuksi jatkaa. Ei hyvä. En suosittele. Muistan vain inttäneeni, että miksei se mies usko, ja mihin se sen ihanan naisen oli jättänyt. Vastaukseksi tuli vaan, että se oli duunikaveri, mutta kun tarpeeksi intin ja olin uskomattoman ärsyttävä, tarina muuttui siten, että nainen makaa hymykuoppamiehen sängyllä, ja sinne on herrakin matkalla. Jossain mieleni sopukoissa kyllä tajusin, että juttu tuskin totta oli, mutta muuten vaan hoin "Hyvä! Nyt menet ja panet sitä." Hymykuoppamies kurvasi omalle kadulleen ja mä jatkoin eteenpäin, tavoitteena suunnata Pasilan asemalle ja löytää taksitolppa. Lähempänä asemaa alan kaivella laukkua, että milläs sitä soittais taksin. No ei vissiin millään, kun puhelin jäi Ta:n luo. Kirosanat ilmassa sihisten painelin takaisin - tässä vaiheessa huomasin viimeistään itsekin kuinka humalassa olinkaan, ja mua hävettää. Hävettää. Hetken aikaa huhuilin parvekkeen alla, mutta ei ne suljetun oven läpi kuulleet. Kävelin talon toiselle puolelle rapun ovelle, ja kiitos Jeesus ne kaksi hölmöä jamppaa istuivat vielä siinä. Ja kiitos Jeesus vielä toisenkin kerran kun Ta oli antanut toiselle jampoista käyntikorttinsa, josta saatiin numero johon soittaa. Lopulta jamppa sai näppäiltyä numeron oikein, ja soitti Ta:n pelastamaan mut. Sain puhelimeni ja sain myös majapaikan sohvalta. Viimeiset vieraat viskattiin pihalle, ja nukahdin (sammuin) saman tien kun pääni osui tyynyyn.
Vähän reilut neljä tuntia myöhemmin säpsähdän hereille ja vilkaisen kelloa, 10.30. Pyörrytti ja päätä särki, vatsassa tuntui pahalta. Loistava päivä siis tiedossa. Vielä hetken makoilen ja samalla mietin mitä mun hameelle on käynyt kun se ei ole mun päällä enää. Löysin sen lattialta. Lopulta punnersin itseni ylös, keräsin kamani, kampasin naamani ja puin päälle. Olisin jättänyt Ta:lle lapun, jos olisin löytänyt paperia. Hyppäsin ratikkaan ja yritin olla normaalisti. Kaikillehan se aivan ilmiselvää oli, että kammottava krapula on päällä. Pääsin Hakaniemeen ja jäin odottamaan bussia. Sitten oksensin. *facepalm* Hakaniemen torille. Minä. Ei ole saatana todellista. Melkein tuli äitiä ikävä. Oksentamisen jatkuessa mietin, että mitenköhän ehdin siihen bussiin, ettei tarvitsisi seuraavaa odottaa. Onneksi laukusta löytyi nenäliinoja, jotta sain siistittyä naamani, ja vesipullo että sain myös huuhdottua suuni. Purkka nassuun, ja huidoin bussin pysähdyksiin. Kotiin päästyäni ensimmäisenä hampaiden pesulle, vaikka se sama tuhkakumppi-ja-tulikos-nuoltua-myös-kaikki-alueen-koirankuset-talojen-nurkista-maku ei mihinkään kadonnutkaan. Vaatteet myös vaihtoon, ja vesipullo kainalossa sänkyyn. Taisin viideksi minuutiksi torkahtaakin. Jonkin ajan päästä H pistää viestiä, että kykenenkö liikkumaan niille päin. Joo, ei täs mitään... Pääsin hengissä perille ja sain nauttia raikkaasta suihkusta. Sitten suunnattiinkin pizzalle Ta:n kanssa. Hieman ehkä levottomia tyttöjä, ja kauhee hekotus illan tapahtumista. Suunnattiin myös Paikalliseen koomaamaan, herra tiskin toisella puolella vaan nauroi partaansa kun näki meidän kömpivän ovesta sisään. "Kohta on koko kööri taas kasassa - saisko olla tasottavat?"

Päivä, josta muuten olisi tullut helvetillinen kärsimys, muuttuikin varsin hyväksi kun vaan pääsi liikkeelle ja tasavertaiseen seuraan. Välillä kävin näkemässä yhtä kaveria, mutta illemmasti suuntasin vielä H:n luo hakemaan juhannuksena jääneen kylmälaukun ja viltin. Piipahdin vielä Paikalliseen vessassa käymään, ja näin hymykuoppamiehen tiskin päässä. En oikein tiennyt miten päin olisin ollut. Mua samaan aikaan hävetti ja suututti. Suututti siksi, että tunsin jollain naurettavalla tavalla naiseuteni loukatuksi. Perusteetonta. Ehkä se vaan oli sen verran poikkeuksellista multa lähteä herran perään sillä tavalla, sen nimittäin voisi lukea myös joksikin säälittäväksi iskuyritykseksi vaikka en sitä sellaiseksi tarkoittanutkaan. Ja kun herra (varmaan ihan oikeutetusti, olin nimittäin todella raivostuttava) heittäytyi hieman töykeäksi loppua kohden, kaiketi siitä jäi vähän paska fiilis. En tarkoituksella halua loukata tai ärsyttää ketään, mutta toisaalta ei tarvitsisi olla niin töykeäkään.
Ja kun näin herran siellä tiskin päässä, fiilikset oli kovin ristiriitaiset. Kävin vessassa ja kaivoin aikataulukirjan esiin. Jotain herra siihen kommentoi, että käytä sitä älypuhelintas, nopeammin kai sillä selvittää milloin busseja menee. Ahaa, herra on taas humalassa. A:kin oli siinä ja jotain kuittaili, ja totesin ettei vissiin olisi pitänyt tulla kun mulle vaan vittuillaan. Jätin pojille pikkuaskin salmiakkia - ja jouduin jumalauta sanomaan, että nyt unohtui se joku sana siitä lopusta, alkaa k:lla ja loppuu s:ään. Mitään käytöstapoja.

Katsoinko ehkä kerran hymykuoppamiestä silmiin. Enempää en pystynyt. Ja tästä lähtien en halua miettiä enää hetkeäkään sitä miestä. Mä olen aivan saatanan täynnä sitä, että tunnen itseni idiootiksi koska pyöritän sen naamataulua mielessäni. Joku helvetin juoppo, kyllähän niitä riittää. Ja yhtäkään en itselleni ottaisi.