Poikkeuksellista

En olisi uskonut sitä itsestäni. Uskalsin kokeilla jotain uutta, nähdä jonkun randomin ja nussia.

Onpa tästä nyt vaikeaa lähteä kirjoittamaan. Eilen päässä pyöri monta ajatusta ja asiaa, joista halusin kirjoittaa, mutta jostain syystä ne ovat karanneet jonnekin. No, yritän kuitenkin.

Käden kulku selkää pitkin, tykkään. Hissimatka, mmm. Piti käydä vessassa siistiytymässä.. Matkalla määränpäähän oli vaikeaa olla virnuilematta. Jännitys oli päällä vielä siinäkin vaiheessa, mutta kyseessä oli hyvä jännitys. Joskin se karsi mun juttelutaidot melko vähäisiksi. Ja milloinkohan päihitän jännitykseni niin hyvin, ettei suu olisi aina rutikuiva? Huikka viiniä auttoi hetkellisesti. Pakko sanoa, että jännitin niin pitkään, kunnes tunsin kielen klitallani. Ja sormet pillussa. Ja pepussa. Siinä vaiheessa oli aika hurjat fiilikset. Miten kukaan voi keskittyä työskentelemään niin monen eri asian kimpussa? Tuntui mielettömän hyvältä, kun joka paikka on täynnä ja kieli kiusaa klittaa. Varsinkin pillussa seilaavat sormet sai mut tärisemään. Hyvässä kulmassa, sopivalla voimalla, tarpeeksi "paksusti" eli sopiva määrä sormia. Vaikkakin pahamaineinen G-piste tais jäädä löytymättä. Pelkäsin kaatavani hyllyn, jonka alareunaa puristin rystyset valkoisina, tai pudottavani kansiot toiselta hyllyltä, jonka reunaan tuin jalkaani. Entäs se itse nussiminen? Vähän oli hakemista asennossa, musta tuntuu että mä olen jotenkin oudon mallinen. Ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta. Käännös ympäri, asento löytyi paremmin. Ai saatana kun tuntui hyvälle. Miksei miehet yleensä uskalla (vai pysty?) panemaan niin voimalla? Mulle se nähtävästi toimii. Peppuun siirryttäessä jännitin taas, jos nyt kehtaan sanoa niin sotkuisuuden pelosta. Tuntui kuitenkin hyvälle, riettaalle ;). Paras peppupano tähän mennessä. To be fair, kyseessä oli kuitenkin vasta toinen kokemus, ja ensimmäinen oli kyllä tosi surkea sähellys. Ai, nyt mä sain sen kuulostamaan siltä, ettei olis vaadittu paljoakaan. No, ei oliskaan, mutta sain kyllä enemmän ;).

Matka takaisin meni melko hiljaisesti. Mielessä pörräsi tuhat ja sata asiaa, mutta en saanut mitään puheeksi asti. Epävarmuus. Lopuksi hieman vapautuneempaa. Oliko se toinenkin epävarma? Ei pitäisi olla. Tai no, jos olisikin niin mulla ainakin oli kyllä hauskaa. Jälkikäteen vaan kritisoin itseäni, olin aika törkeän passiivinen. En antanut omaa panostani, edes yrittänyt. Ja soimaan itseäni siitä. Mutta luulen, että se on yhteydessä siihen mun jännittämiseen ja epävarmuuteen. Opittavaa riittää..

Tuntuu, että jotain jäi vielä kirjoittamatta, pohtimatta. Mutta kun ei nyt tule mieleen. Ehkä myöhemmin.

Suuntasin suoraan E:n ja H:n residenssiin, ja koko matkan ajattelin mitä muut ihmiset ajattelee, näkeekö ne että oon vasta hetki sitten saanut kalua peppuuni.. Olin myös varma, että puuhat saattoi haistaa musta x). H:n ilme oli näkemisen arvoinen, kun pyysin päästä käyttämään suihkua. P:kin oli kylässä, neidit nautiskelivat juomiaan olohuoneessa, ja kun itse olin valmis suihkusta, sain valkoviinilasin käteeni. Jakkaralle istuessani totesin itsekseni, että huomenna taitaa sattua. En meinannut saada nostettua vasenta jalkaani, koska teki kipeää. Sen siitä saa kun levittää jalkojaan ja/tai polvillaan ottaa kalua voimalla tussuunsa.. Ja joo, saattaa pari lihasta olla hellänä nyt. Istuttiin iltaa siinä, kunnes viini loppui ja päätettiin suunnata Paikalliseen. Ei siellä paljon ketään ollut. Hymykuoppamies tosin ilmaantui joskus älyttömän myöhään. Hyvän näköisenä ruutupaidassaan. Kahdelta H ja P lähti, niiden piti käydä jostain ostamassa jäätelöä ja tupakkaa. Join oman lasini loppuun ja lähdin itsekin. Pysäkille päästyäni saan odottaa bussia melkein 20 minuuttia - vain jotta voisin todeta ettei bussikortissa ole tarpeeksi arvoa eikä lompakosta löydy käteistä. No just, eipä mennä sitten sillä bussilla. Onneksi siinä ihan vieressä oli automaatti, ja sain nostettua rahaa. Viereisessä kebab-paikassa kävin ostamassa kokiksen, jotta sain rikottua setelin ettei seuraavan bussin kuski ala nillittää että on liian iso seteli. Varttia vaille neljä vihdoin kotona.

Tälleen irrallisena pohdintana, toivon ettei kukaan mun kavereista törmää tähän blogiin, koska mut tunnistaa tästä luultavasti melkoisen helposti. No, se riski on vaan otettava, jos haluaa kirjoittaa "salaista julkista" blogia aiheista, joista ei voi puhua kavereidensa kanssa, ainakaan kasvotusten. Jotenkinhan ne on kuitenkin käsiteltävä. Mä en osaa pitää asioita sisälläni, ne on saatava ulos vaikka sitten kirjallisessa muodossa.

Edit.
Bits and pieces.
Voimakas koko kehon halaus. Kuin yrittäisi omia, tuntea kaiken kerralla. Sängen karheus huulilla. Ja kuinka outoa maistaa itsensä toisen huulilta.

Kyllä mulla nyt siltikin on epävarma fiilis. Mutta kun ei voi sanoa ääneen (tai edes kirjoittaa). Se olisi liian henkilökohtainen, liian voimakas ajatus julki tuotavaksi. Sen ymmärtäisi kuitenkin väärällä tavalla, koska merkityksiä on monia. Ja se sattuu.