27

En lähtenyt millekään bussirundille, sen sijaan menin hajoilemaan rakkaalle äidilleni. Ei ollut tarkoitus, mutta en voinut sille mitään. Siinä hajoillessani listasin, mitä kaikkea tänä lukuvuonna pitäisi tehdä. Ja siinä samalla muotoutui suunnitelma. Saattaa olla, että asustan tuolla muualla enää vain tämän vuoden loppuun asti, sitten mulla ei ole enää mitään läsnäoloa vaativaa, koko keväänä. Voin pakata kamani, roudata ne tänne, ja olla hajoamatta ihan totaalisesti. Jos oikein hyvin käy, voi olla mahdollisuus vaihtaa kokonaan Helsinkiin. Mutta yritän olla innostumatta vielä, jotain paskaa tästäkin vielä koituu, siitä olen varma.

Jotenkin niin ristiriitaista. Olen tykännyt paljon asustella tuolla muualla, olen saanut etäisyyttä, kokemuksia, itsenäistyä omalla tavallani. Olen pärjännyt todella hyvin, itseni tuntien: kaksi ensimmäistä vuotta meni todella hyvin! Ja sen pohjalta uskoin, että loppukin menee, sillä "olishan isot ongelmat ilmenneet jo siihen mennessä". No. Tottakai asiat muuttuu, eikä mitään voi ennustaa. Viime vuoden ongelmat oli aika poikkeuksellisia, vaikkakin yksittäin melko pieniä. Mutta poikkeuksellista oli se, että ne kaikki sattui niin peräkanaa, ettei edellistä ollut saanut käsiteltyä alta pois kun jo seuraava iski päälle. Osasta ongelmia olisi voinut välttyä kokonaan, jos edeltävät asiat olisi olleet kunnossa. Mutta, nyt kävi näin eikä sille näin jälkikäteen oikein mitään voi. Muuta kuin yrittää selvittää itselleen, mistä ne johtui, voiko asiaan vaikuttaneisiin syihin vaikuttaa ja ennaltaehkäistä uusia ongelmia, ja tietenkin ottaa opiksi. Tunnistan ehkä jatkossa sitten paremmin, jos kohdalle osuu jotain vastaavaa. Ja toivon mukaan osaan tehdä asialle jotain ennen kuin se karkaa käsistä.

Vuoden sisällä tapahtuneet asiat ja ilmenneet ongelmat on mitä on, mutta mites sitten tää seksielämä? Viime syksy oli pitkään jatkuneen kuivan kauden päätös, ja vuoden vaihteesta alkoi sattua ja tapahtua. Vaikka loppujen lopuksi ei siinä niin kamalasti ehtinyt tapahtua, mutta tarpeeksi mun mittakaavassa ollakseen merkittävää. Mutta en osaa vieläkään sanoa, oliko se hyvä vai huono asia, että se osa elämästä vilkastui? Kieltämättä se aiheutti aika paljon keskittymisvaikeuksia ja ajatusmyrskyjä, mutta toisaalta se antoi myös aivan helvetisti buustia ja hyvää oloa. Voi kun olisikin mahdollista saada viikoittain sellainen rentoutuspano, että viikonloppu menee siitä toipuessa :D. Seksi kun on ehkä yksi parhaimmista tavoista lievittää stressiä ja rasitusta, rentouttaa mieltä ja kehoa. Ja nimenomaan seksi jonkun toisen henkilön kanssa. Vaikka masturboiminenkin on kivaa ja rentouttavaa, mikään ei voita sitä kun sut hoidellaan oikein kunnolla. Mikään ei voita sitä, että saa itse nauttia toisen nautinnosta, tuottaa sitä toiselle ja saada vastaanottaa sitä itse.

Mieleen nousee eräs keskustelu viikon takaa. Mitä jos pistäis rattaat pyörimään ja ehdottais ainejärjestölle excursiota Otaniemeen x). Tai lähettäisi sinne kutsun tulla vierailulle pienen kaupungin suurimpaan tavarataloon. Opiskelijatapahtumaa kerrakseen... ;)

Edit.
Nyt jumalauta lopetat, nainen!
Turhan kivaa viesteillä T:n kanssa. Vihjauksia kainalossa makoilusta, selänsilittelystä.. "Sulle saattais tulla vilu, kun paljasta selkää on mukavampi silittää..." Mä kadun tätä vielä. Ja suuresti. Ja vituttaa, kun saan taas ajatukset kääntymään väärään suuntaan ton herran kanssa. Mä en halua siitä mitään, enkä sen takia uskalla lähteä kovin pitkälle leikkimään. Ja sit kuitenkin. Mun on nähtävästi mahdotonta kieltää noita viestejä itseltäni. Vittu. Olenko mä todellakin näin helppo?

Olen.