Mmmh olen tänään jotenkin tuhmalla päällä. Vähän väliä mielessä pyörii kiihottavia mielikuvia. Peukalo sivelemässä pillunhuulia, lipsuttelemassa, levittämässä kosteutta klitalle.. Ja ne pehmeät huulet, hieman raollaan, kutsuvina.
Taidan olla hieman puutteessa :D.
Keksin, miksi hymykuoppamies on niin "merkittävä tapahtuma" mulle. Se sai mut tuntemaan itseni naiseksi. Mikään, ei mikään, vakuuta naista omasta naiseudestaan samalla tavalla kuin se, että joku vahvistaa sen omalla roolillaan. Et ole äiti samalla tavalla ilman lasta, joka tekee sinusta äidin. Tosin sama logiikka hieman ehkä ontuu naiseuden kanssa. "Et ole nainen ilman miestä, joka tekee sinusta naisen." Tarkoitan, että mikä paremmin vahvistaisi kuin vastakohdat toisiaan? Mutta kyseinen logiikka sulkee pois naisparit. Enkä todellakaan ole väittämässä, että he eivät voisi tuntea olevansa naisia koska paikalla ei ole miestä.
Omalla kohdallani tarkoitan nyt lähinnä sitä, että mies saa mut tuntemaan oloni naiseksi. Enemmän naiseksi. Saan olla siinä universaalissa roolissa, ja saan vahvistuksen sille vastakohdasta, miehestä. Arjessa voi olla melkein missä roolissa tahansa ilman, että sukupuoli alleviivautuisi yhtä vahvasti. Joskus omaa naiseutta on jopa vaikeaa tunnistaa. Mä todellakin olen nainen, kaikkine ominaisuuksineni.
Ja haluan olla vastakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti