Perhosia vatsassa.

Sovittiin treffit huomiselle. Alkoi jännittää :). Nähdään keskustassa, herra sanoi että jos tiedän jonkun mieluisan paikan... En keksi mitään! Tai no, keksin parikin, mutta ne tuskin on enää silloin auki. Pikku kahviloita vain, menevät siihen aikaan kiinni kun olisi tarkoitus treffata. Mutta hihastani saattaa löytyä pari korttia ;). Ja hah, työkaverin ensimmäinen reaktio pohdintaan oli "sun paikallinen!". Oon tainnut kertoa parikin juttua liikaa... En todellakaan veisi sitä ensimmäisenä sinne. Toivottavasti sää pysyy hyvänä, niin voidaan olla ulkosallakin.

Hiittooo soikoon! Oon ehkä hippusen liian innoissani. Saan kuitenkin taas turpaani, mutta mitäs uutta siinä olisi? Se riski on kuitenkin otettava, enkä nyt ihan liikaa pelkää. Lähinnä sellaista hyvää jännitystä, ei malttaisi odottaa. Eilen unta odotellessa hymyilytti vaan koko ajan, tänään oon onneksi ehkä tarpeeks väsyny jotta nukahdan ajoissa. Huomisesta työpäivästä tulee levoton, sen tiedän ihan varmaksi. Onneksi on maailman hauskin työkaveri ja huonoakin huonommat jutut :D.

Enkä edes tiedä mitä tässä pelkäisin. Kai niitä hypoteettisten, uskomattoman kaukaisten haavekuvien romuttumista. Että jos vaikka kävisikin "tsäkä" niinkuin nykyajan nuoret tietää vanhempiensa hokeneen joskus muinoin. Jos sattuiskin käymään niin, että herra haluais nähdä uudestaan, jos tykästyis kovasti, jos ja jos ja jos. Ihan turhaa on pohdiskella sinne saakka, välissäkin olis vaikka ja mitä pohdittavaa. Ja sitä paitsi yritän keskittyä nyt siihen, että otan kaiken ilon irti tapaamisesta, yritän olla oma itseni enkä sortua mihinkään kaunisteluun. Ja katselen ja ihmettelen, millainen herra osuu tällä kertaa kohdalle. Olihan mulla siitä hissukka-reppanastakin iiihan toisenlainen kuva parin viestin jälkeen. Notta eipä sitä koskaan tiedä mitä saa kun sokkona poukkoilee :D.

Ja siis. Huominen työpäivä, sitten mahtava vapaa! Niin viikonloppufiilis ;).

Edit. En tiennytkään, että tuntuu näin kivalta kun joku kysyy miten päivä on mennyt. Apua. :)
Lopeta, nainen.