Jouluja vaan

Mitä onkaan tässä joulun aikana ja vähän ennen sitä tapahtunut? Sitä helvetin kiihkeää seksiä, vähän lisää seksiä, puoliksi väkisin myös peppuun btw. Sitten. Aattona päihdyin, kotiin lähtiessä laitoin J:lle känniviestiä ja ehdotin jatkoja. Vastausta ei kuulunut toviin, joten hyppäsin taksiin. Pari minuuttia ennen taksin kurvaamista kotikadulle tulee se viesti. "Haluisin ja pitäiskin puhuu sun kans... Ootko jo kaukana?" Joo arvaan, jätetäänkö toiseen kertaan, kohta kotona. Arvailin sen haluavan jälleen keskustella siitä, kuinka tää leikki pitäis lopettaa. Asia olikin vähän toinen, lopulta päädyin hyppäämään uudestaan taksiin ja hurauttamaan J:n luo. Yö meni kännätessä ja puhuessa. Puolen päivän maissa heräillessä olo oli jokseenkin kamala. Makoiltiin sängyssä, J oli poikkeuksellisen fyysinen. Makasi pidellen musta kiinni, sitten nosti pään rintaa vasten, vähän silitteli. Kohta pää oli vatsalla ja silittely vienyt sormet pitsipöksyistä sisään. Helliä suudelmia kummulle ja sisäreisiin. Makasin silmät kiinni ja keskityin tuntemuksiin. Niin hellät sormet. Olin taivaassa.

Kävin suihkussa, keittiöön palatessa J totesi, että hyvä kun olin laittanut oven lukkoon, olisi muuten tullut sinne. Totesin, että on herra joskus käynyt vessassa mun ollessa suihkussa ja olin kyllä silloinkin laittanut lukkoon. "Jaa, en tiedä kuinka hyvin se toimii, nyt tuntui olevan." Kävit siis kokeilemassa? Ja ajatushan jäi päähän jylläämään, mielikuvat siitä mitä siellä olisi tapahtunut... "Puhu." Mitä? "Ihan mitä vaan, kunhan et tuijota mua koko ajan tolleen." Hymyilin. Mietin tässä uskaltaisinko sanoa että tekis vähän mieli... Ja kiusaaminen alkoi taas. Siirryttiin makkariin, mut ohjattiin siihen päälle. Namm... "Siirtyisitkö sä siihen sillai toisin päin..." Ai selin vai? "Ei ku toisit sen piparis nuoltavaksi." Käskystä. Ai jumalauta. Uhkasi loppua voimat siinä kontallaan ollessa, lopulta oli pakko pyytää lopettamaan vaikka olisinkin mielelläni ollut nuoltavana kauemminkin. Kömmin pois, J:n haarojen väliin, nappasin kalun suuhuni. Sormi sujahti pepun puolelle, kieli seikkaili kasseilla. J toi oman kätensä hieromaan nuppia. Kiihkoa löytyi, mutta uhkasi venyä turhan pitkäksi. Löysin kuitenkin pienen kikan, jolla sain J:n lopulta yli rajan. Ah, sitä sätkimistä...

Tehtiin ruokaa, syötiin. Lopulta mun oli pakko nostaa taas kissa pöydälle, ja sanoin, että onkohan meidän pakko olla oikeasti näkemättä ja pitämättä yhteyttä, jotta tää leikki oikeasti nyt loppuisi. Oltiin yöllä jo aiheesta puhuttu, ja silloinkin totesin että en vain tiedä kuinka tän ystävyyden pitäisi ilman seksiä. Kumpikaan ei keksinyt oikein mitään. "Ja luultavasti menee vaan pari päivää ku oon taas pyytämässä sua tänne." Ja senhän tietää, että en mä kuitenkaan osaa pysyä poissa. Hymähdyksiä.

Tänään aamulla olin ihan hajalla. Olen vieläkin. Laitoin viestiä, että tunnen itseni mitättömäksi, halvaksi ja helpoksi. Ja että siltikään en osaa vihata sitä ihmistä. Että haista vaikka paska. "Kiitos ja anteeks", siinä kai tärkeimmät. Koska se asia, jota herralla yöllä oli, sai mut oikeasti hajalle. En pysty edes kertomaan sitä täällä, koska tunnen itseni niin paskaksi. En kertakaikkiaan haluaisi myöntää olevani näin hyväksikäytetty ja paskasti kohdeltu, tekee pahaa jo myöntää sekin, etten vieläkään osaa vihata sitä miestä.

Tässä päivityksessä ei ole mitään järkeä. Olen pahoillani. Joulusta meni fiilikset, tää päivä on mennyt itkiessä ja tuskaillessa. Ja pelottaa mitä on edessä. Jospa vaikka taas vähän itkisi.