Meh.

Jäipäs gloomy feeling tosta viikonlopusta. Toki siihen mahtui kaikenlaista kivaa, mutta loppua kohden jäin kuitenkin märehtimään ja pilasin fiilikseni. Olen jokseenkin täynnä tätä. Sama vanha laulu, tiedetään, ja mua kiinnostaisi kovasti tietää kuinkahan kauan vielä kestää että ihan oikeasti lemppaan J:n pois mielestäni. Mä en enää jaksa sekoittaa päätäni sen miehen takia. Mä en halua vatvoa sitä enää, sortua uudelleen ja uudelleen koska mulla ei riitä tahdonvoimaa (ja järkeä, let's face it). Alan olla todella loppuun palanut.

Ja asiasta kukkaruukkuun. Naureskelin itsekseni kun tajusin sokeroinnin osuneen juuri oikeaan hetkeen. Voin omalla tavallani osallistua movemberiin :D. Tosin mieluummin tukisin vähän toisella tapaa... Johon se sokeroitu pimpsa toimii vähintään yhtä hyvin. Nyt kaikki viiksekkäät herrat riviin, mars! ;)

Nyt hitto äkkiä jotain uutta sutinaa. Tarvitsen ajatusten harhauttajaa kipeästi. Ja tarvitsen seksiä. Hah! En edes pidä itseäni mitenkään seksiriippuvaisena tai jotenkin tavallista enemmän puuhaa tarvitsevana, mutta ainakin tällä hetkellä seksiä pitäisi kyllä saada aivan vitusti enemmän kuin mitä saan. Toki myös sitä muuta läheisyyttä ja lässynläätä, johon seksi linkittyy. JOTEN! Kaikki pitkänhuiskeat, viiksekkäät, isokaluiset herrat jonoon mars!