Pohdintoja

Njaa, ei se paras viikonloppu. Kai mä jotain eroa tässä teen kun olo on lähinnä surullinen suurimman osan ajasta. Ja loppuosa meneekin sitten muille tiuskiessa ja tyhjästä raivotessa. Tai ehkä menossa onkin joku helvetillinen kierron osa? Mene ja tiedä.

Törmäsin erääseen profiiliin siellä deittisivustolla. Tai no, niitähän vaihtuu siinä etusivulla jatkuvasti. Mutta satuin ihan vilkaisemaan ko. profiilia ja sen esittelyteksti oli jotenkin ... ihana. Taisin olla sopivassa mielentilassa tai sitten tosiaankin olen ällönlälly romantikko (olen, tuskaan saakka), mutta kun siinä luki jotain suurin piirtein näin: "kaipailen jotakuta tuhisemaan peiton alle, saa vaikka vähän kuorsatakin. Ja jonkun muunkin vaatteet ois kiva olla mytyssä lattialla. Kaipaan kosketusta..". Totta maar ensimmäinen reaktio oli mätuunsunpeitonalletuhisemaan(tainomäkyloikeestikuorsaan)jamielellänimyttäänvaatteenilattialleniinhänmäteenkotonakin!
Sitten aloin pohtimaan, kuinka paljon mies voittaakaan naisia puolelleen sanomalla (kirjoittamalla) niinkin yksinkertaisen, mutta "paljaan" ja tunteisiin vetoavan asian kuin "kaipaan kosketusta". Ainakin muhun tekee suurimman vaikutuksen se, jos mies uskaltaa avata vähän niitä perimmäisiä ajatuksiaan, tarpeitaan kaiketi. Jostain kumman syystä muhun ei pure kovinkaan hyvin nää "tahdon itsenäisen naisen rinnalleni jakamaan arjen hyvät ja huonot asiat ja läpälässyn", vaan juurikin ne jotka uskaltavat suoraan myöntää kaipaavansa läheisyyttä, kosketusta, noh seksiäkin. Tai vaikka eivät suoraan sitä kirjottaiskaan (ne sitten taas eivät vetoa juurikaan, siis ne jotka kirjottaa "haluan seksiä") niin pohjimmiltaan tarkottavat sitä. Sitä, että makoillaan sängyssä, iho kiinni toisessa, välillä vähän kosketellen, sitä fyysisen tunteen, äänten ja toisen tuoksun maailmaa, sitä kuinka se tuntuu hyvältä, kuinka se myös voi kiihottaa ja viedä eteenpäin seksiin ja nautintoon. Sitä nimittäin itse kaipaan.

Ja tästä pääsen jollain omituisella aasinsillalla siihen, että nainen ei voi pyytää kainaloa ilman jotain syvempää suhdetta. Tällä omituisella väitteellä tarkoitan sitä, että jos nyt on jonkinlainen panosuhde jonkun kanssa, siltä ei voi pyytää päästä kainaloon, halaukseen, ilman että se tulkitaan heti joksikin tunteenilmaukseksi. Joo, kuulostaapa just niin siltä että yleistän, otan vähän takaisin päin. Vaihdetaan sana nainen sanaan minä. Jos mulla on ollut paska fiilis, jotain ikävää on sattunut tai on vaan kertakaikkiaan niin vittumainen olo, että haluaisi vaan jonkun pitävän musta kiinni, tuntea sen rauhoittavan tunteen kun toinen keho on ihan kiinni omassa. Ei sitä voi pyytää, koska vastapuoli tulkitsee sen kuitenkin joksikin vitun rakkaudentunnustukseksi. Tiettyä fyysistä koskettamista tai lähellä olemista ei vaan voi sisällyttää kaikkiin fyysisiin suhteisiin. Ja en ehkä itsekään uskalla pyytää jo siksikin, etten sillä nyt menisi vahvistamaan jotain orastavia tunteitani toista kohtaan. Joskus vaan on vahva tarve päästä jonkun syliin.

Miten erottaa fyysisen läheisyyden ja henkisen (tunnepohjaisen) läheisyyden tarpeen toisistaan? En ymmärrä kuinka miehet pystyvät pitämään seksin ja tunteet niin hyvin irti toisistaan. Miten seksi voikaan olla pelkkää seksiä? Olenko mä vaan niin pohjattoman naiivi ja typerä, etten vaan osaa itse erottaa niitä? Sotken ne aina keskenään, halusin tai en. Voi voi, olis erittäin kiva pystyä ylläpitämään jotain fuckbuddy-suhteita, mutta ehkä mä nyt olen tullut siihen tulokseen, etten pysty sellaisiin. En kertakaikkiaan osaa pitää tunteitani poissa. Mitä vittua, kuinka mä pystyisin säätelemään sitä, kenestä vaan tykkään ja keneen tykästyn enemmän? Varsinkin kun seksi liittyy niin vahvoihin tunteisiin. Onko tää joku opittu käsitys mulla, vai joku yleismaailmallisempi totuus joka toistuu kohteesta riippumatta?