Just. Viime perjantaina se sosiaalisesti kömpelö deitti nro 2 pisti viestiä, eilen se lähestyi taas saitilla. Sen siitä saa kun on itsekin sen verran sosiaalisesti rajoitteinen, ettei osaa vastata suoraan mitään. Eilen sattui olemaan sen verran paska päivä, että vastasin. Ensin meinasin kirjoittaa jotain todella jyrkkää, mutta onnistuin rauhottumaan sen verran, että loppupeleissä suhteellisen ystävälliseen sävyyn vastasin. Keskustelu meni suunnilleen näin:
Deitti: "Moi! Mitäs sulle nyt kuuluu? Mitä olet puuhaillut?"
Minä: "Paskaaks tässä. Täytyy ehkä nyt sanoa, että mitä jos jatkettas erillään? Käytiin treffeillä mut siinä se. Anteeks, en haluu loukata tai olla ilkee." (Herran aloituslainiin nähden tuntuu nyt kovin ilkeältä tuokin, vaikka ensin meinasin jotain sata kertaa pahempaa...)
D: "Juu ymmärrän. Oliko mus sit jotain vikaa? Jos saa kysyä..." (Hei, vikaa on ainakin tossa, että sä kysyt tollasta)
M: "Ei sussa mitään vikaa ole. Ollaan vaan eri paikkakunnilta kotosin ja muutenkin sen verran erilaisia" (TTU HALOO ei kai kukaan osaa vastata tollaseen rehellisesti?? Siis jos on vikaa. Jokaisessa meissä jotain vikaa on, mut hei vittu nyt. Kerrataanpa vähän. Kaveri soittaa varttia ennen treffejä ja sanoo et menee jokunen tunti. Siin ois ollut jo perusteet perua koko juttu, mut koska mä oon tällanen lammas, tapasin sen silti. Se ei uskalla ees silmiin katsoa, mikä voitas kyllä pistää vaikka jonkun henkilön kohdalla söpöyden tai vastaavan piikkiin, mut ei tässä. Keskustelussa se yritti pari kertaa jotenkin osallistua, mutta pääosin mä hoidin keskustelun aiheiden valinnan. Ja vittu kerroit sitte "seurustellees" jonkun mimmin kans joka oli jossain laitoksessa. Treffit kestää noin tunnin lähinnä vain koska mä jaksoin yrittää niin pitkään vaikka heti alussa näin ettei siitä ikinäkoskaan tule yhtikäs mitään. Kohteliaisuudesta. Ja sit vittu viikko sen jälkeen kysyy millanen hän oli. Ööö...)
D: "Millä lailla erilaisia?" (AAAAAAAAAAAARGH!!! No vittu ku yö ja päivä?? Meinasin tässä kohtaa oikeasti tukehtua. Ja raivo kohotti päätään, pinna veteli ihan viimeisiään.)
M: "No en osaa eritellä. Erilaiset mielenkiinnon kohteet sun muuta" (Yritin siis olla rehellinen koko ajan - paitsi tossa "onks mus jotai vikaa" - ja myös olla loukkaamatta turhaan sanomalla jotain henkilökohtaisia ilkeyksiä. Sen sijaan että olisin kertonut sen käytöksen ja olemuksen olleen jotain muuta kuin puoleensavetävää, yritin miettiä jotain sellaista, jonka erilaisuus ei johdu toisen persoonasta tai vastaavaa. Tai no, kyllähän erilaiset mielenkiinnon kohteet on niin ympäripyöreästi sanottu, ja ne myös liittyy persoonaan, mutta katsoin sen olevan ehkä paras vaihtoehto. Koska jos jamppa tulee jostain pikkupaikasta isolle kylälle ja toteaa mulle että täällä on liikaa populaa niin mä tulkitsen sen siten, ettei se viihdy täällä. Mä taas ttu asun täällä enkä halua lähteä pois. ---> Eroja jo siinä. Jätkä oli myös työtön ja puhui asiasta vähän siihen sävyyn, että tulkitsin ettei hän kovinkaan paljoa tee asioita sen eteen että ei olisi työtön. Asia ei kovin monen naisen pöksyjä saa märäksi.)
Voisin ehkä toivoa, että tän jälkeen herrasta löytyisi edes pieni hippunen ideaa olla jatkamatta epämääräisiä keskustelun yrityksiään. Pisteet kyllä siitä, että uskaltaa yrittää vaikka en ole vastannut. Mutta hei, mitäpä jos opettelisit sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä hieman. Joku vois kenties ne sanattomat sopimukset paljastaa kun hän ei selkeesti ole niitä itsekseen hiffannut. Ja mitä opittavaa itselläni tässä on? Ehdottomasti se, että vastaa ja sano suoraan ne negatiivisetkin asiat ni vältytään tällasilta onnettomilta tapauksilta. Plus olishan se helvetin paljon korrektimpaa kuin vain olla vastaamatta. Se ei tunnu kauheen kivalta, kokemusta on. Mut mulla on järkeä olla ulisematta viikon tai puolentoista kuukauden jälkeen uudestaan kun mulle ei alunperin olla vastattu.
Mutta. Mitä tähän saitin viesteilyyn tulee, mulla on jo varmaan viikon verran pyörinyt se deitti nro 3 päässä. Tää herra, jonka kanssa vierähti viisi tuntia jutellen vähän kaikesta. Se keskustelu kuoli sit vähän niinku itsekseen, ehkä ihan snadisti harmittaa. Koska siitä tyypistä ei todellakaan osaa lukea, että jättikö se vastaamatta viimeisimpään viestiin esim. koska ei ehtinyt ja sitten se vähän niinku vaan jäi vai koska ei tuntunut siltä, että haluais jatkaa keskustelua. Ja se tyyppi tuntuu jotenkin hassusti nyt siltä, että sille voisi laittaa viestiä näinkin pitkän tauon jälkeen ihan sillai kaverillisissa merkeissä, että se ei rikkoisi mitään sanattomia sääntöjä sosiaalisessa toiminnassa ju nou. Tosin en oikein tiedä, miksi sille nyt pitäis mitään viestiä laittaa.. Koska se ihminen ois sen arvoinen, että kokeilee katosiko siltä vaan rohkeus vastata kun aikaa meni. Plus musta tuntuu, että se ymmärtäisi viestin idean, jos vaan kyselisi mitä sille kuuluu, mitä se on puuhaillut :D:DD. Joo tajuan tän naurettavuuden tässä. Mut deitti nro 2 ei varmana jatkanu juttua kaverillisessa hengessä, vaan oli oikeasti kiinnostuneempi musta kuin mä siitä eikä siinä ollu mitään kaverimeininkiä missään vaiheessa. No, harkitsen kuitenkin, laitanko sille kolmoselle mitään. Kyllä se vähän hölmöltä tuntuu jos mulla ei mitään oikeeta asiaa olisi.
Ah. Nyt fiilikset on onneksi jo paremmat kuin eilen. Ihan tosi, alan jo epäilemään onko mulla jokin lievä masennus :D. No ei. Mut pillereiden osuutta asiaan sietäis kyllä miettiä. Toisaalta... Asiasta oli hivenen vaikeeta keskustella neiti H:n kanssa tuossa eräs päivä, kun hän ei tiedä mitään J:stä. En tietenkään voinu sanoa, että suurin murheenkryyni on ollu se mies, ja ilman tätä tietoa fiilisten selittäminen käy hivenen haasteellisemmaksi. H pohdiskeli juurikin sitä, onko nää pillerit ehkä taustalla, yritti myös ehdottaa jotain toimintaa fiilisten parantamiseksi (ei nyt siis kuitenkaan pillereiden lopettamista, vaan ihan silleen yleisesti). Onhan se vaan aika mahtavaa kun on sellasia ystäviä jotka jaksaa katella sun naamaa vaikka se oliskin pitemmän aikaa norsunvitulla. Ja yrittävät jeesiä kun kerrot että tilanne ei ole se paras mahdollinen. Eilinen saattoi olla paska senkin takia, että sunnuntai meni lievässä darrassa ja morkkiksessa enkä ehtinyt niitä fiiliksiä karistaa iltaan mennessä. Aamulla sit helvetin aikasin duuniin, jossa tuli pari mitättömän pientä vastoinkäymistä - ja siihen päälle sit se onneton keskustelu siel saitilla. Sunnuntain morkkis johtui lähinnä siitä, että olin juonut sen verran että tuli krapula. Hah. En siis tehnyt tai sanonut mitään (kovinkaan typerää) siellä ystäväiseni synttäreillä, josta ois oikeesti voinut tulla joku morkkis. Mulle tulee tätä nykyä morkkis jo siitä, että päätä hieman jomottaa koska viiniä meni lasillinen liikaa. Mielessä kävi jopa sellainen, että mitä jos ois kokeillut tipatonta uuteen vuoteen asti, mutta sitten tulin järkiini. En ole kuitenkaan ihan hetkeen juonut itseäni mihinkään kunnon känniin, mulla ei ole edes halua moiseen. Usein istun iltaa pelkän limpparin voimilla koska ei tee mieli edes sitä yhtä lasillista viiniä. Joten onko tipattomuuslupaukselle tarvetta? No, ei siitä haittaakaan olisi, mutta taidan silti jättää sen tekemättä. Koska joskus on vaan "pakko" saada ne pari päihdyttävää lasillista koska on peräti kaksi vapaapäivää töistä tai koska joku pitkä työputki katkeaa edes sillä yhdellä vapiaisella. Joskin jälkimmäisessä tapauksessa lasillisia tuskin kuluu kovin montaa, koska en halua sitä ainokaista vapaapäivääni tuhlata krapulassa masisteluun. Joo, hirveen mielenkiintoista tää pohdiskelu, ehkäpä lopetan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti