Ei hyvää päivää. Deitti nro 2 - eli se nössykkä, joka viikko treffien jälkeen laittoi saitilla viestiä "no, millanen olin?" - lähetti tänään tekstiviestin. "Moi. Mitä kuuluu?" Mä olen niin kovin ei-aikuinen, etten ole osannut vastata siihen mitään. Hei ihan tosi??!! Treffeistä on lie kuinka vitun kauan aikaa jo, ja sit jotain ihme viestiä?? Miten niin sosiaalisesti kömpelö? No, ei saisi näin tilittää, ihmisiähän me kaikki ollaan. Mutta mä en mitenkään innolla odottanut saavani jotain fania, joka ei tunne sosiaalisen kanssakäymisen sanattomia sääntöjä vaan alkaa riippakiveksi. Ja jälleen, kyseessä vain yksi viesti, rauhotu nainen... Meni vain pasmat hieman sekaisin.
Ja mitä deitteihin tulee, se yksi söpö mies on palannut Paikalliseen. Olen ehkä joskus maininnut siitä, herra käy lähinnä arki-iltaisin, ottaa yhden tai kaksi erikoisempaa olutta ja näpyttää koneellaan jotain. Se on kerännyt snadisti pyöreyttä itselleen, tai sitten se naamakarvoitus pyöristää. Oli kummin tahansa, hitto kun se on söpö!! Ja kun sen maanantaina ekan kerran kevään jälkeen siellä näin, päätin pyytää sitä vielä joskus kahville mun kanssa. Vaan enpä maanantaina saanut kerättyä rohkeutta... Enkä sen kummemmin myöskään eilen kun herra sinne sattui saapumaan. Jos se kahville pyytäminen - tai jo ihan vaan jutustelun aloittaminen - on hankalaa netin ääressä niin kasvotusten se on vielä hankalampaa. Ujostuttaa niin pirusti ettei mitään rajaa! Joskus vielä...
Möh, huomenna töihin eikä yhtään huvittais. Illalla kuitenkin luvassa ystävän synttärikemuilua, kenties illasta kuoriutuu jotain hauskaa ja jännittävää. Ei voi tietää ;). Sunnuntaina myös erääseen harrastukseeni sopivat messut kaupungissa, kuinkahan paljon saa taas rahaa poltettua..
Josko ensi viikko olisi fiiliksiltään jo vähän parempi. Toivossa on hyvä elää. Paitsi kullintoivossa. Se tuntuu aina kamalalta :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti