Chomsky ja Pinter - sivistynkö vai vihaanko maailmaa enemmän?

Mitä uutta auringon alla? No se kymppitonni meni rikki viime torstaina.

Perjantaina istuttiin Paikallisessa, myös J saapui paikalle. Jossain vaiheessa herra lähtee. Ja koska olen typerä akka jolla ei ole yhtään itsehillintää, laitoin herralle myöhemmin viestiä saisiko liittyä seuraan. Seura, jossa silloin istuin, alkoi olla jokseenkin humaltunutta enkä itse lähestulkoon vesiselvänä vaan jaksanut kuunnella. Alkoi vituttaa ja suunnilleen ahdistamaankin. No, herra vastaa että hän ei ole ehkä parasta mahdollista seuraa mutta että mähän olen jo varmaan tottunut siihen. Vastasin, että enpä itsekään ole, en vaan haluaisi mennä kotiin. Mutta nyt on hyvä tilaisuus sanoa ei jos niin haluaa. Kun kieltävää vastausta ei tullut, päätin mennä herran talolle. Believe me, oli kyllä niin kahteen suuntaan repeytyvä olo. Toisaalta halusin mennä sinne vaikka olo olikin jokseenkin antisosiaalinen, mutta taas toisaalta oli sellainen olo että teen itsestäni idiootin ja lähinnä vaan ärsytän J:tä vaikka sitä kieltoa ei kuulunutkaan. Masisteltiin keittiössä - siis todellakin niin masentavia juttuja, että aloin jo pahasti katumaan sinne menemistä - mutta jotenkin onnistuttiin pääsemään vähän pirteämpien aiheiden pariin. Kun vilkaisin kelloa ja sanoin, että kas, tunnin päästä lähteekin jo eka bussi, herra toteaa että ei tartte kiirehtiä. Jäin siis yöksi. Sänkyyn kömpiessä J sanoo, että kiva kun tulin ja vähän piristin, nappaa kainaloonsa ja puristaa hellästi rinnasta. Siihen oli hyvä nukahtaa :). Olin ehkä tunnin verran nukkunut kun säpsähtäen heräsin J:n käteen, joka siirtyi mun jalkoväliin samalla kun herra painaa lantiotaan tiukemmin peppua vasten ja hymähtää. Olin saman tien märkänä. Ilmeisesti herra oli kuitenkin unessa, sillä sitä ei kauaa kestänyt. Aamulla heräsin melko aikaisin ekan kerran, enkä enää sen jälkeen saanut juurikaan nukuttua lyhyitä torkahduksia lukuunottamatta. Herra tuhisi menemään mistään välittämättä. Muistin sitten jossain vaiheessa, että olin sopinut tapaamisen keksustaan neljäksi, ja joskus vähän kahdentoista jälkeen puin päälle ja herätin J:tä sen verran, että sanoin olevani lähdössä. Kiitos majoituksesta. "Joo, lasku tulee perästä." Naurahdin ja kaivoin laukustani Sultanin ultra thin -kumeja. Tossa sulle maksu. Sain vielä pari suukkoa ja hellän puristuksen perseestä.

Illalla suuntasin Paikalliseen, taas.. Poltin tupakan loppuun siinä ovella ja näen kun J kävelee tiskin ohi ja hakee takkinsa. Herra tulee siihen ulos tupakoimaan myös, enkä voi taas mitään, että vatsaa lämmittää. Tyhmä nainen... Ilta on hiljainen, istun J:n viereen tiskin päätyyn ja luen lehtiä. Ei juurikaan jutustella, tuntuu ihan siltä että tiskin toisella puolella oltas saatettu keksiä jotain ihme ajatuksia moisesta. Paikalle tulee pari tuttua vakionaamaa, jotain jutellaan kaikki keskenään. Jossain välissä maksan ruhtinaallisen suuren piikkini pois (yksi juoma) ja totean, että vatsa kurnaa. J kommentoi jopa syöneensä jotain sinä päivänä mutta että saattais syödä uudelleenkin. Herra maksoi piikkinsä pois ja lähti vähän ennen mua. Tiskin toisella puolella ilmeestä olisi voinut lukea jonkinlaisia ajatuksia, mutta päätin olla sokea moisille. Toivon ettei P ole mennyt sanomaan mitään.. (Ei muuten sanonut mullekaan mitään kun keskiviikkona törmättiin, vilkaisi vain vähän hassusti kun kertoi menneensä silloin yksi yö myöhään koiraa lenkittämään - siis se yö kun seisoskelin siinä J:n alaovella ja neiti P kävelee vain muutaman metrin päästä ohi...) Mutta se ja sama, siinähän miettii. Mulla ei onneksi ole mitään velvollisuutta tilittää tekemisiäni kenellekään siellä. Ja sitä paitsi lähdin eri suuntaan, hah. Ratikkapysäkillä taistelin ja hävisin, viestissä luki "en haluis kysyä". Vastaus oli yhtä epämääräinen, "pottuja keittelen". Koska en ole ajatustenlukija tai muutenkaan oikein handlaa koodikieliä, kysyin vielä mahtuuko keittiöön apukokkia. "Joo, onhan noita ilmoja pidellyt". No voi jumalauta. Kävelin herran alaovelle ja lähetin vielä avaamispyynnön. J:tä lähinnä nauratti, kertoi huomanneensa sen ilmeen muuttumisen tiskin toisella puolen, totesi myös vitsaillen että mä varmaan lähdin juosten ettei ne ehtis nähdä mihin suuntaan läksin. Tehtiin kerrassaan epämääräistä ruokaa, oli hiton hauskaa. Herrakin hymyili ja naureskeli ennätyspaljon. Syötiin ja rupateltiin niitä näitä, kunnes lopulta paineltiin nukkumaan. Tällä kertaa sain jopa nukuttua ihan hyvin. Herättiin melkolailla samaan aikaan, aamutupakalla herra kysyy oliko mulla jonnekin kiire myöhemmin. Vastasin kieltävästi, ihan vaan joku perheruokailu olis ollut mutta olen ollut sieltä ennenkin karkuteillä. "No hyvä sitten." Jutellaan taas sitä sun tätä, jossain vaiheessa herra virnistäen kysäisee pitäisikö testata niitä kumeja, joita toin viime kerralla. Menkat veteli niin viimeisiään, että herra sai ylipuhuttua. Sitä ei onneksi näytä haittaavan.. Ikäväkseni huomasin paikkojen olevan hieman yhteistyöhaluttomia, ei tahtonut kosteutta riittää ja taitaa ne tamponitkin hieman verottaa... Loppujen lopuksi oli jo melkoisen ikävän tuntuista kun J:n kalu tuli hieman hankalassa kulmassa ja jotenkin hankasi ikävästi. Myös jalat oli aivan maitohapoilla, vaikka olinkin vain selälläni. Miten niin huono kunto? Lopulta herra armahti ja jäi vaan päälle makaamaan. Kumin sain kaivella vessassa sisuksistani, hirveen miellyttävää. Eivät kuulemma kovinkaan kummoisia olleet, tosin ehkä hivenen parempi tuntuma kuin tavallisissa sultaneissa.

Mentiin taas keittiöön höpisemään, jossain vaiheessa vilkaisin puhelinta ja totesin, että pitäisiköhän mun pikkuhiljaa lähteä. "Höh, mä aattelin että pidetään vaan taukoa... ;)" No, pitihän sitä mennä jonkin ajan päästä takaisin sänkyyn, tosin totesin että mitäpä jos mä vähän leikkisin herralla eikä herra niinkään mulla. Ah sitä kullia, tunsin sen sykähtelevän.. En ole koskaan saanut kummoisiakaan kiksejä rintojen kanssa leikkimisestä, mutta ehkä alan siihenkin pikkuhiljaa oppimaan. Tai sitten J vaan tekee jotain oikein ;). Sain myös nauttia kaulan suutelusta, se on jotenkin aina hyvä juttu, saa huulet tykyttämään.. Aikani leikittyä käsipelillä J taas sanattomasti ohjaa mua alemmas ja pääsen lipaisemaan sitä kalua. Kovin kauaa ei tarvitse palleja imeskellä kun J alkaa nytkähtelemään ja pitämään sitä ihanaa ääntä, jotain huokailun ja ynisemisen väliltä. Nousen viereen makaamaan herran tasatessa hengitystään. "Taasko pitää mennä pesulle, pahus." Nähtävästi, you dirty boy.

Keittiössä jutellaan kohtuullisen järkeviä, ja keskustelujen pohjalta herra haluaa näyttää jonkun puheen tai luennon tai haastattelun. Mielenkiintoinen, mutta silti meinaan nukahtaa kesken kaiken. Keittiössä jatketaan jutustelua, kohta taas halutaan näyttää joku vastaava pätkä. Sen aikana lopultakin simahdan vaikka yritän kovasti pysyä hereillä. Herään, kun luennon lopussa alkaa raikuvat aplodit. Sanon, etten meinaa pysyä millään hereillä. Herra nousee keittiöön puuhastelemaan, taidan vielä torkahtaakin pariksi minuutiksi. Kohta J tassuttelee sängyn viereen, ojentaa mukin ja käskee huitasemaan naamariin. Herra on tehnyt mulle smoothieta. Voi ei. Melkein pakahduin. Kömmin kohta ylös ja menen keittiöön. "Herättikö yhtään?" Kyllä, ihanan kylmää ja kivasti vitamiineja. Kolmannen luennon/haastattelun/dokkarin jälkeen vilkaisen taas puhelinta. Hitto, kello on jo lähemmäs yksitoista illalla, pitäis ehkä miettiä niitä busseja taas. "Meneehän niitä kai huomennakin.." Yritin piilotella, ettei hymy ois yltänyt ihan niin korvasta korvaan kuin miltä tuntui. Juteltiin ja katsottiin vielä joku leffa, ehkä kolmelta nukkumaan. Nukuin todella huonosti ja joka kerta kun havahduin hereille, J oli hereillä myös. Kysyin saiko se yhtään nukuttua, "ehkä pari tuntia". Kun lopulta heräsin vähän enemmän, J kaappaa kainaloonsa ja painautuu ihan kiinni. Pientä kiusoittelua, kunnes noustiin ylös. Tukka paskaisena istun keittiön jakkaralla ja yritän saada silmät pysymään auki. Mietin muutamaankin kertaan, että nyt olen kyllä sellainen saalis että oksat pois.. Varmaan ihastuttava näky, mutta ei näyttänyt J:tä hetkauttavan. Aika lohdullista.

Pitääkö mun nyt sitten uskaltaa laittaa hieman henkilökohtaista kuvaa tänne, kun sitä joku pyysi? Tosin en mitään kovin raflaavaa todellakaan aio ikinä laittaa, en tietenkään halua olla tunnistettavissa enkä muutenkaan pysty itsekritiikkini takia laittamaan mitään kovinkaan rohkeaa. Joten eipä näissäkään ole mitään tämän ihmeempää. Enkä osaa päättää kumpi olisi parempi kuva, joten taidanpa laittaa molemmat.

Mmm, tuossa ne J:n huulet viimeksi eilen kulki. Sänki raapien, hengitys polttaen..