maanantai 6. lokakuuta 2014

Sata lasissa

Oookei. Tää aamu. Jotain aivan muuta. Dayum. Deitin kanssa viesteiltiin. Aika nätisti alkuun.

Sitten.

Sanoin meneväni suihkuun. "Pics or didn't happen." No jos vaikka märästä pyyhkeestä? (On laadukasta huumoria, I know.) "Joo, katotaan kuinka viisari värähtää." Huvin päiten jatkoin vitsiä, ja laitoin kuvan märästä pyyhkeestä. Jotain hölmöä vitsiä siitä, kunnes herra räjäyttää potin. Viisari oli kuin olikin värähtänyt, ja nyt sain siitä kuvallista todistusaineistoa. Kuljin ympäri asuntoa idioottimainen virne naamallani. Ja pöksyissä kostui vauhdilla. Kiusa jatkui sanallisessa muodossa. Nappasin kuvan omasta pyöreästä pepustani, kivasti musta pitsi korosti kaarta. "Ai saakeli mikä perse. Noi alkkarit olisi just nyt kiva ottaa hampailla pois." Ja siitä eteenpäin.. Mä kun luulin olevani tuhma suustani ja liukas kirjoittamaan vaikka ja mitä.. Eipä siinä, koulusta olin jo myöhässä, mitä yksi tunti lisää. Värinät mukaan kuvioihin, pimpsaa pakotti niin jumalattomasti. Aivan märkä, litinä vaan kuului. Pakko oli härnätä kiimoissani kuvalla tai parilla. Takaisin tuli samalla mitalla. Ja tekstiä yhtälailla. Mä en saanut kirjoitettua sanaakaan, luin, värisin ja huohotin.

Huh! Hetkeen en olekaan noin lauennut. Alkaa olla erittäin selvää, että reissun päätyttyä saattaa virne olla aikamoinen. Yritänpä silti nyt olla ihmisiksi. Mutta jos sen verran paljastaisi, että pitkin aamua keskusteltiin sen verran, että molemmat myönsi olevansa samoilla linjoilla, että näkemässä ollaan kyllä. Sen verran nyt molempia kiinnostaa tää homma.

Tuntuu todella oudolta. Lähes epätodelliselta. Eihän tää nyt näin mene, että joku tällanen voi kutkuttaa näin. Jotain tässä menee vielä päin persettä. Kolme viikkoa on pitkä aika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti