Ei tähän keksi ikinä mitään!

Ei ole sen vertaa asiaa, että keksisin kuvaavan otsikon. Ei oo kuvailtavaa. Hah. Sehän itsessään kertoo jo jotain.

Deitti laittoi eilen suorasukaisen kahvikutsun. Nähtiin ja käytiin kahvilla. Oli kyllä jotenkin hauskaa. Toki minä ja mun älytön panikoiva ja ylianalysoiva mieleni pohdittiin siinä taustalla että mitä tää oikein tarkottaa ja mitä toi mies oikein ajattelee ja miltähän tän pitäs tuntua ja miltä musta nyt tuntuukaan hä. Vähän sellanen varovainen suhtautuminen, mut en usko sen paistaneen naamalle ihan suoraan sentään. Juteltiin ja vitsailtiin, herra sai mut parilla jutullaan repeämään kunnon naurunremakkaan. Ja kun tiet erosivat, halattiin taas kunnolla. Ja siinä samalla mietin, että onpas todella mukavaa tuntea toisen fyysinen läheisyys, mutta ihan siihen samaan hengenvetoon totesin, että ei tee sitä miestä mieli. Ööö. Okei. No, näillä mennään. Vähän elättelen toiveita, että osaisin tässä pikkuhiljaa alkaa ottamaan yhteyttä myös, ettei se kippaannu vaan herran niskaan. Siis että jos tahtoisin tässä kaveruutta rakentaa ja ylläpitää, niin se eittämättä vaatii jonkin sortin sosiaalista kanssakäymistä? Ja jos sen jättää vaan toisen osapuolen harteille, saattaa hyytyä sille tielleen. No. En kyllä ota paniikkia tästä. Hauskaa oli, se on pääasia.

Ja sit.
J:stä on kuulunut melkein joka päivä tässä kuluneen viikon aikana. Halaistua sanaa en ole sanonut siitä, ettei Deitin kanssa oikein toiminutkaan. Kunhan olen samaan vanhaan tyyliin kuunnellut sen ajoittaista tilitystä ongelmista tai sitä muuten vaan tulevaa tarinaa ja kommentoinut jos on ollut jotain ajatusta. Hyvässä hengessä. Sitten herra totesi, että olen tervetullut mökillä käymään tässä joskus. Aloitus oli kesässä, mutta kohta tuli lisäys että talvellakin jos nyt sattuu joku sopiva ajankohta osumaan. Tää koko mökkihomma on vähän sellanen monisyisempi kuin mitä täällä olen siitä koskaan tainnut kertoa, joten jos sanon, että mielelläni menisin sinne, tarkoituksena ei todellakaan ole juosta J:n kainaloon. Mutta niinhän se kuitenkin näyttäytyy näillä eväillä. Enkä voi syyttää. Auttaako jos sanon, että mä todella yritän pitää kynsin hampain kiinni siitä, että tää sähellys ei johda enää takaisin vanhoille urille. Jos olen jo kerran onnistunut kieltäytymään seksistä, pitäishän sen uudelleenkin onnistua? Plus Deitti varsin onnekkaasti sai mun ajatuksia irti J:stä, ja omasta mielestäni katson sitä nyt uudemmasta vinkkelistä. Toivottavasti vähän terveemmästä.

Viikonlopulle on vain vähän ohjelmaa, mutta hauskaa sellaista. Saas nähä mitä siitä seuraa! Tuskin mitään niin tuhmaa kuin haluaisin, mutta eipähän tartte kotona mädäntyä.