Leikin loppu

Aina yhtä vaikeaa. Jotain typerää taisin sönköttää kertoessani deitille, että ei tää oikein tunnu etenevän. Yritin tehdä selväksi, että kovasti haluaisin, mutta kun ne fiilikset on päässeet katoamaan. Enkä halua roikottaa toista mukana vaan kokeillakseni viikkotolkulla josko ne sieltä taas heräisi, koska sillä aikaa pahassa lykyssä se toinen saa omat fiiliksensä niin pitkälle, että oikeasti loukkaa jos sitten lopettaakin koko touhun. Herra ei kovin monisanaisesti (=ollenkaan) kertonut, millaisia tuntemuksia hänellä olisi ollut, mutta totesi kyllä huomanneensa pari päivää sitten että jokin viilentyminen saattoi olla maisemissa. "No, näitä sattuu", oli aikalailla se sanoma. Jatkettiin kaupungilla tallustamista vielä pitkän tovin, kumpikaan ei kai halunnut vaan paeta paikalta. Tai en minä tiedä. Poukkoiltiin liikkeestä toiseen ja rupateltiin, mutta kieltämättä mulla ainakin oli aavistuksen vaivaantunut olo. Kai se luontainen pakenemisreaktio tai jotain :D. Kun lopulta tiet erosivat, halattiin kunnolla.

Kieltämättä jäi haikea fiilis. Ja luonnollisesti epäilen päätöstäni, mutta toisaalta... Tää sama on tapahtunut ennenkin, eikä ne tunteet siitä ole hirveesti mihinkään muuttuneet. Ennemmin olisin ahdistunut jos olisin jatkanut, ja se ainakin olisi evännyt kaikki positiiviset tunteiden muutokset.

Aijai, tiesin tässä käyvän näin. Melkein hurjaa kuinka vauhdilla ensin tykästyin ja sitten kadotin sen.