Hartiajumi. Sitä se arkisen minäni käsityöharrastus teettää... Ja kyse ei ole kullin vetelystä x).
Deitti joskus kertoi olevansa hyvä hieromaan. Niinhän ne kaikki sanoo. Tai puolet. Kun ihmisiltä kysyy, eka puolisko sanoo ettei osaa ollenkaan ja toinen puolisko omaa vähintäänkin koulutuksen. Tekisi mieli testata. Osaako poika mitään? Joulun lähestyessä mielessä piipahtelee ajatus, että mitä jos törmäilisi puolitarkoituksella Deitin kanssa. Enhän mä tiedä, mitä suunnitelmia sillä tarkalleen on (vähän kyllä tiedän), mutta jos nyt sattuis tiet kohtaamaan. Ihan sillai tylsästi voitas mun puolesta löhötä sängyssä ja katsoa leffoja. Syödä jotain hyvää aka tehdä vaikka ruhtinaallista pizzaa jonka handlaan aika hyvin. Ajattelin huomenna käydä ehkä vielä Alkossa, jos punkkua glögitölkin seuraksi. Ja sais se vähän hartioitakin hieroa. Punkun lämmittäessä. Hmmm. Jatka vielä hetki jooko. Vähän alempaa...
Hmph. Kaikenlaista pikkutuhmaa vilisee mielessä, mutta sitten kohta muistan taas, että mä en oikeastaan tiedä haluanko sitä miestä sitten kuitenkaan siinä mielessä. Tavallaan haluan, tavallaan en. Ajatuksen tasolla kyllä, mutta jostain ihmeen syystä on sellainen olo että todellisuudessa ja tilanteessa itsessään saattaisin ehkä kuitenkin vetäytyä. Ku tietäs kuinka tän pään kanssa eletään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti