Ne oli sitten Paikallisen häppeningit siinä. Aivan liikaa juomaa, siis silmittömästi liikaa. Ja vielä jatkot, tosi oudolla köörillä. Mentiin neiti T:n luo, ja kappas kuka sinne jäikään viimeiseksi. "Jos mä tyhjään ton sulta jääneen lasin...", sanoo J josta neiti T on sanonut ettei oikein tiedä kuinka siihen suhtautua koska se on vaikuttanut joskus ihastuneelta. No, kukapa ei, onhan neiti T ihana ja kaunis. Neiti T on antanut mun ymmärtää, että hän ei ole ollut kovinkaan innoissaan mahdollisista ihastus-tunteista, mutta mene ja tiedä. Myönnän aivan suoraan, että mustasukkaisuuden puuska huitaisi ylitse, ja kotimatkalla pohdin kuinka vittumaisesti vastaisin jos J:stä vielä sen yön aikana kuuluisi. Pointtina, että jos se jotain huutelisi, olisin esittänyt surunvalitteluni siitä, ettei neiti T:ltä lohjennutkaan, voih. Eihän se tietenkään huudellut. Ja tiedän tän kaiken kuulostavan juuri niin typerältä kuin mitä se on. Joskus yllätyn itsekin, kuinka kateellinen ja mustasukkainen osaan joskus olla.
J viikonloppuna jutteli lähtevänsä todennäköisesti tänään. Kai mua aavistuksen harmitti, ettei se voinut edes heippaa huikata. Mutta, täähän se on koko ajan ollutkin mun ongelmani, kun kuvittelen sitä kiinnostavan yhtikäs mikään. Enkös viime päivityksessäni todennutkin saavani vielä kärsiä. Tässä kuolemantoivo-darrassa on ehtinyt muutaman ahdistavan ajatuksen käymään läpi. Kuin myös katsomaan lukuisia jaksoja tyhjänpäiväisestä sarjasta, koska muuhunkaan ei pystynyt. Mutta en oksentanut! Pointsit siitä.
Ilmeisesti darra alkaa oikeasti olla nujerrettu kohta, sillä äsken suunnittelin kauppalistaa huomiselle, ja siihen kirjautui kaikenlaista. Vähän saattaa jossain tuolla takaraivon uumenissa pilkahdella ajatus siitä ruokailukutsusta... Että jos kutsuisi Deitin tänne syömään joku ilta. Emmä tiä, mitään kovin totista en ole ehtinyt pohtia, mutta kauppalista näyttää vähän siltä, että joko syön hyvin ja hyvää itsekseni tai jonkun kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti