Viime uikutuksen jälkeen on tapahtunut seuraavaa:
Joku dyyd alkoi juttelee mulle siellä deittisivulla, vaikutti aika kivalta. Mut en tiä pyytääkö se treffeille, tai uskaltaisinko ite ehdottaa. Jää nähtäväksi. Samaan aikaan se Nuori Kolli alkoi fb:ssä huuteleen, pyyteli saunaan(?). En lähtenyt, hieman tuli sellanen tunne että kyseessä ois vähän muut jutut ku pelkkä kaverillinen saunominen. Plus minä ja mun patoutuneet itseinhoni ei pystytä moiseen. Korkeintaan J:n kanssa, jos senkään. Ainakin sen äidin... Kolli jäi uikuttaa pitkäksi aikaa, ja juuri nyt toisessa ikkunassa se uikuttaa vähän lisää, haluais seuraa. Enpä ole menossa, en jaksa vasta kotiin päästyäni lähteä sinne kiertelee pois sen lähentymisyrityksistä. Ilkeetä, mutta sellanen tunne mulla vaan on. On se niin vaikeeta, kun väärät ihmiset osoittaa kiinnostusta! Sekin ois oikeesti komea, ystävällinen ja kiltti miehenalku, mutta kun... Eih. Kun ei vaan oikein sykäytä. Onko vika siis minussa? Hyvin mahdollista. Tai sit vaan yleisesti siinä, että ei ihan natsaa kemiat. Yhteisiä kiinnostuksenkohteita tai keskustelunaiheita ei ihan mustanaan ole. Ihmettelen kuitenkin kovasti, miksi sillä ei jo ole kimulia, luulis olevan jonoksi asti!
Töihin paluu kävi kohtuullisen kivuttomasti. Neljä vuoroa tällä viikolla, perjantaista eteenpäin neljä päivää vapaata. Perjantaina on kiva pikku visiitti naistenklinikalle, kiitos epämääräisten solumuutosten joita halutaan tutkia tarkemmin. Voi olla, että kyseessä onkin ainoot hyvät vapaat koko loppukesänä, sellasta sattunut ja tapahtunut tuolla duunissa et vaikuttaa varmasti loppukesän työvuoroihin.. Siellä saa varmaan ihan kunnolla painaa aina siihen asti kunnes alkaa koulu. Jei...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti