Kävin eilen treffeillä. Sen uusimman duden kanssa. Joo. Oli hauskaa, join muutaman viinilasillisen. Herra oli mukavaa seuraa, voisin mennä toistekin. Ei siinä kuitenkaan tuntunu mitään ihmeempää vetovoimaa, alan epäillä tuleeko sellaista tilannetta koskaan. Siis että jo ensitapaamisessa olisi se joku magneettisuus. Jouduin vähän kikkailemaan, kun loppuillasta alkoi jo väsyttää. En halunnut teilata jamppaa, mutta mun osalta ilta nyt vaan alkoi olla jo plakkarissa. Herra ehdotti että oltais käyty vielä jossain yksillä (käytiin parissakin paikkaa illan aikana), ja kun mieleen ei tullut mitään tiettyä, totesi hän että kotoa löytyy myös pullo valkkaria. Hmmm. Mitähän siitä olis tullut? Hyvästelin kaverin risteyksessä, menin kulman taakse, viesteilin neiti H:n kanssa ja lähdin vielä Paikalliseen. Vittu mä oon tylsä. Mut tiedättekö sen fiiliksen, kun iltaa vois teoriassa vielä jatkaa, mut ei ehkä just siinä seurassa missä sen on aloittanut? En osaa selittää. Koska mulla kuitenkin oli hauska ilta. Mut jos sitä ois jatkanu, se olis mennyt jo vähän yli. Paikallisesta kävelin jonkun parrakkaan herran kanssa samaa matkaa kotiin, sillä se halusi saattaa. Öö, okei. Se oli menossa junaan, mutta seuraava lähtisi vasta melkein tunnin päästä ja se halusi tappaa aikaa. Höpistiin se matka kaikenlaista höpsöä, ja mielessä kyllä kävi olisko sille voinut jopa tarjota niitä kuuluisia kahveja. Mut toisaalta, ei kuitenkaan. Mielessä kävi myös, että lähtikö herra siinä mielessä just saattamaan, mutta perille päästyä sanottiin vaan hyvät jatkot, turvallista matkaa ja heihei. Että sellanen ilta.
Tän päivän oon hyörinyt neiti J:n kanssa, mukana myös hänen ei-poikaystävänsä. Ällön söpöä yhdessäoloa, vähän väliä piti olla sivelemässä käsivartta sormella tai jotain. Olen iloinen neiti J:n puolesta. Se kun on omalla tavallaan hurjan rempseä ja "kovaääninen" rohkea nainen, mutta tollasissa asioissa se tuntuu joskus jopa mua aremmalta. Ja nyt sillä on se hauska herra, jonka kanssa vähän avautua ja saada jotain hyvää. Ja tottakai olen hieman kateellinen. Mulle kans...
Uusi koti alkaa pikkuhiljaa tuntua juuri siltä - kodilta. Hitaasti mutta varmasti. Se ainakin näyttää kodilta.
J kutsui mökilleen. Epäsuorasti, mutta silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti