46

Mikähän vittu siinä on niin vaikeeta tehdä toisellekin selväksi, ettei halua mitään vakavaa?

Eilen en malttanut olla pistämättä T:lle viestiä. Pahoittelin sunnuntain äksyilyä ja sanoin että se jäi harmittamaan. Herra vastaa, että ihan oikein mulle, hänelle tuli niistä jutuista paha mieli. Okei. Pahoitteluni uudestaan, mutta jäin miettimään että mistä hitosta mä olisin voinut tietää? Vittu mä en ota siitä tyypistä selvää oikeasti ollenkaan. Pitäiskö mun nyt olettaa, että joka kerta kun se jättää vastaamatta, se on loukkaantunut? Kaipa se joku defenssi on, että kieltäytyy käsittelemästä aihetta olemalla vastaamatta. Mutta kun asiat ois niin helppo käsitellä läpi ja tarvittaessa selittää väärinymmärrys, jos siitä vaan kysyttäis yhtään mitään! Kysyis vaikka, että mitä vittua mä jollain asialla tarkotan. Siit ois hyvä lähtee. Mut ei. Ei sitte.

Meni maku jo koko hommasta muutenkin. Mua vituttaa, että lähdin koko helvetin viestipelleilyyn mukaan, enkä vaan voinu ajatella loppuun. Mä en osaa vissiin nähdä tätä asiaa oikein. Lastaan sille liikaa painoarvoa, joka sit alkaa hirvittää. Mutta kun mä en osaa lukee ton miehen juttuja oikein, nähtävästi. Se sanoo (tai kirjoittaa) joskus sellasia asioita, jotka menee niin hempeilyn ja söpöilyn puolelle - joka sit on pois siitä, että tää pystyis olemaan vaan kevyesti seksiä. Paitsi kun ei ikinä päästä sinne asti. Mulle se ssöpöily ja hempeily ja lässynlässyn on liiaksi yhteydessä tunteisiin, multa ne jutut tulee tunteiden kautta, ja siks mun on vaikee tulkita mitä ne tolle miehelle tarkottaa. Nähtävästi ei sit kuitenkaan paljon mitään, ainakaan jos viime kevättä muistelee. Mua hirvitti, että herra on jo syvemmällä siinä jutussa kuin mihin oon itse valmis menemään, ja sit heitin liinat kiinni. Mutta kun asiasta silloin vähän niinku kysyin, että onkohan herra haluamassa jotain enemmän, niin herra vastaa ettei ollut vielä miettinyt niin pitkälle. Okei, eli kun mulla oli ihan sellanen kutina et se oli jo mielellään pariutumassa, se ei sitä sit ollutkaan. Ja siltä pohjalta oon nyt sit vähän pihalla, että missä mennään minkäkin asian kanssa..

Ja sitten vielä se, että mä olen ihan paskiainen. Mulla meni niin pahasti hermo T:hen silloin lauantaina, ettei tosikaan. Pienimmätkin jännityksen kutinat sun muut katosi, kun kuuntelin sen ärsyttäviä juttuja. Vituttavia piilovitsejä ja -vihjeitä. Vittu sitä esiintymistä. Mulle tuli vaivaantunut olo, kun pelkäsin että tästä näkyy niin läpi, että taustalla on jotain säpinää. Tajusin, etten halua "näyttäytyä T:n kanssa", en halua että kukaan saa päähänsä että meillä on jotain. Enkä halua, että kukaan näkee mun poistuvan mistään sen herran seurassa, siis että näkisi meidän menevän selvästi samaa matkaa johonkin, esim. herran kotiin. Ja kuinkas tän sit selittäis kysyttäessä - ilman että loukkais toista aivan helvetisti. Eipä juuri mitenkään. "Mä en halua, että kukaan kuvittelee meidän välillä olevan mitään, joten jos voisit kohdella mua niinku ketä tahansa muuta, kiitti. Ai miksi? No kun sä ärsytät mua, mut haluisin silti nussia sua."

Mitäs jos nyt vaan antais tän aiheen olla. Ei ottais herraan yhteyttä, vaan antais sen miettiä mitä tahtoo. Mä en halua vahingossakaan esiintyä minkäänlaisena roikkujana. Salee oon sitä jo... Mut mikä tärkeempää, miettisin ite mitä haluan. Ja sit kerrankin toimisin sen mukaan, enkä poukkoilis ympäriinsä ku päätön kana.