Kohta (huomenna) on jo lähtö, ja se alkaa näkyä. Mielialat hyppelee, tai ehkä jyrkistyy. Tai sitten se johtuu eilen alkaneesta shark week:istä :D.
Tuntuu hyvältä olla nainen. Moni nainen ei samaa sanoisi menkkojensa aikaan, mutta mulle ne on tietynlainen helpotuksen huokaus. Nyt en todellakaan tarkoita sitä, että joka kuukausi panikoisin olevani raskaana, ehei. Mulla vaan ei vuosiin ollut niitä ollenkaan. Ja nyt, viimeisen vuoden aikana ne on alkaneet taas ilmestyä, joskin raivostuttavan epämääräisiin aikoihin... Tiedän, kiviäkin kiinnostaa lukea tällaista, mutta ole sitten lukematta, saatana. Hah.
Ne vuodet (viisi, kuusi?) jolloin ei menkkoja näkynyt, oli samaan aikaan mahtavaa (ei pahaa oloa, vatsakramppeja, sotkuja!) ja huolestuttavaa. Huolestuttavaa siksi, että ei kai se nyt täysin normaalia ole, jos ne vaan loppuu moneksi vuodeksi - onko mulla joku vialla, syöpä tai kasvain tai joku, jatkuuko ne koskaan, voinko mä saada lapsia? Vaikka aina ajoittain kyseiset asiat pyöri mielessä, oli järkyttävän helppoa haudata ne jonnekin pois mielestä, ja jatkaa elämää. Vuoden alussa seikkailin hieman internetin luotettavaakin luotettavammissa syövereissä ja etsiskelin vähän tietoa. Jonkun lääketieteellisen sivuston kautta asia aukeni hieman. Ja tuossa vähän lisää.
Nyt, kun ne syystä tai toisesta ovat taas ilmestyneet ilahduttamaan arkeani - saatanallisen epäsäännöllisesti - tunnen olevani nainen. Ja nyt, kun ne niin yllättäen eilen alkoivat, kiroan ne helvettiin. Ihan vaan siksi, että tunnen olevani ajoittain melkoisessa tunnemyrskyssä, ja sitä en nyt todellakaan olisi kaivannut tähän viikonloppuun kun pitäisi taas lähteä takaisin opiskelemaan. Lähteminen on tarpeeksi vaikeaa ilmankin sitä lisäbuustia..
Ja perkele kun se saatanan T jäi taas mieleen pyörimään. Mun tekis mieli nähdä se. Haluaisin makoilla sen kainalossa. Mutta haluan myös, että "julkisesti" jatketaan samaa rataa kuin mitä tähänkin mennessä. Ja sehän ei tule toimimaan, koska olen varma, että herra kyllä keksii jotain millä esiintyä ja yrittää viljellä niitä piilovitsejä joita kukaan muu ei muka tajua. Ja jotta kaikki ei menisi hänen syyksi, myönnettäköön että mä en kuitenkaan osaa suhtautua siihen normaalisti, joko hymyilen kuin vähä-älyinen tai olen töykeä ja välttelevä (mikä on todella epäreilua).
Vittu. Alkaa itkettää. Silmät täynnä kyyneliä. Ryhdistäydy nainen!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti