Ja jotta mikään ei toimisi, päätti myös uuden läppärini virtapiuha sanoa itsensä irti. Jostain kumman syystä se ei vain suostu lataamaan. Believe me, oon kyllä yrittänyt vääntää ja kääntää, mut ei vaan pelitä... Kysyin yliopiston atk-velhoiltakin, olisko ollut viikonlopuksi piuhaa lainaan, mutta kaikki mahdolliset magneettiversioiset on jossain käytössä, eli no can do. Jos ja kun kohta menen kotiin eikä se latausvalo edelleenkään pala, alan itkeä. Itken ja huudan nenä räässä kuin kuusivuotias, sydämeni kyllyydestä. Sitten ryhdistäydyn ja nikotellen soitan pariin täkäläiseen liikkeeseen ja kysyn, voivatko he auttaa mitenkään. Mä en ala koko viikonloppua olemaan täällä koneetta, netittä. Vittu. Puhelimen netti ei tuu riittämään. Ja jos kone ei pelitä, en voi tehdä mitään koulujuttujakaan, koska kaikki on kätevästi koneella... No, voin tankata läpi noi pari tutkimusta, mutta olis helvetin hyvä päästä työstämään niitä heti tuoreeltaan ja mielellään suoraan koneelle, ettei tarvitse kahteen kertaan kirjoittaa.
Vittu että raivostuttaa. Ja on paska fiilis eilisestäkin. Siitä etten lauennut, siitä että tiuskin T:lle. Olin lapsellinen. Ja vittumainen. Ämmä. Mutta eniten raivostuttaa tää nykytekniikka. Jumalauta. Kesällä koneen ostin, ja nyt just pahimpaan mahdolliseen aikaan se päättää olla toimimatta. Ja arvaa kaks kertaa löytyykö täältä jumalan selän takaa mitään yksittäistä virtapiuhaa?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti