38

Viime päivitykset ovat olleet pelkkää ulinaa ja valitusta, pahoittelut siitä. Mutta jatkan samalla linjalla, hah!

En tiedä miksi olen nyt niin kamalan tunteikkaalla päällä (ollut jo pari viikkoa, varmaan kauemminkin). Ehkä se on tää maisemanvaihdos, uudet asiat elämän eri saroilla niin hyvässä kuin vähemmän hyvässäkin, joku helvetin hormonikierron luuppi tai se, että olen vissiin yhä edelleen kipeänä. Mutta mua harmittaa, surettaa, itkettää, raivostuttaa, kertakaikkiaan vituttaa. Koko ajan! Hyvä että nytkään näen näppistä, kun silmät on täynnä raivon ja turhautumisen kyyneliä.

Vituttaa tää tuppukylä, tänne tuleminen, se että täällä on puolipakko olla. Vituttaa mun ahdistus, joka linkittyy tähän paikkaan, mutta josta en osaa suoraan sanoa lähtökohtaa mistä kaikki juontuu. Tuntuu, että tekisi melkein fyysisesti pahaa olla täällä - ja tavallaan tekeekin.

Olin koko viime viikon flunssassa, josta syystä turhautuminen nosti rumaa päätään, ja olo oli muutenkin vähemmän hyvä. Tällä viikolla on vaivannut lähinnä nuha ja yskä. Mutta tänään... Vittujen kevät. Tänään lähdin aamupäivällä opiskelukaverini kutsusta katsomaan vähän pelejä ulkoilmaan (ei siitä sen enempää, vaikka turhaa kai asiaa on yrittää naamioida, mut tunnistaa tästä kuitenkin...). Ja mitäs muutakaan kuin kuumeinen olo. Jumalauta! Tulin kotiin ja mittasin, ei vielä niinkään kuumetta mutta olo on kurja ja siksi parempi pysyä vällyjen välissä. Että jos tää vielä ottaa jotain lisäponnetta, mulla palaa käämi aivan lopullisesti.

Sillä.

Ensi viikolla, torstaina jos tarkkoja ollaan, on suunta takaisin Helsinkiin. Enkä saatana vieköön halua viettää sitä viikonloppua kotona kipeenä. Oon lastannut sinne vähän liikaa odotettavaa, ja pettymys tulee olemaan täysin käsittämätön jos se kaikki valuukin hukkaan kuin hiekka sormien välistä.

Mä en enää tiedä mitä niksejä kokeilla, jotta tää sairastaminen joskus loppuisi. Jos viikonloppu menee (tai pikemminkin ei mene) päin vittua, en tiedä enää mitä helvettiä tekisin. En tiedä saanko itseäni enää maanantaina junaan/bussiin ja takaisin tänne. No, pakkohan se on, koska tää on aivan naurettavaa marmattaa tällaisesta.

Mutta kun tää turhautuminen, raivo, pettymys ja kaikki mahdollinen on vaan vähän liikaa just nyt.