Mitä, onko mulla lukijoita?

...Vai onnistunko vaan käyttämään sellasia sanoja, jotka kerää osumia ihan vaan vahingossa? Eilisen aikana tuli vissiin ennätyslukemat (joita en tietenkään paljasta, koska sehän nyt olis vaan kerskailua - tai ehkä lähinnä noloa, sillä ei se luku nyt niiiin suuri ollut... Jollain oikeasti suosituilla blogeilla se määrä on luultavasti sama parin tunnin sisällä :D). Voi teitä raukkoja. Tällasta paskaa luette? No, siitä vaan, en mä estele ;).

Mistäs sitten kirjottais? No miten ois aiheesta T! Siitä kun riittää ajatuksia vähän liikaakin.. Ja siis. Mä taidan virallisesti olla joku hiton Pavlovin koira. Eilen sain herralta fb-viestiä - ja koko loppupäivän olin paremmalla tuulella. Siis olenko mä oikeasti näin pirun riippuvainen sen viesteistä, että mun tyytyväisyyteni, iloisuuteni ja suunnilleen kaikki mahdollinen muu on siitä kiinni mitä se mies tekee? Never mind, en mä ihan hirveästi jaksa valittaa jos paska fiilis paranee vaan sillä, että joku huomaa mun pahan mielen ja yrittää piristää. En luonnollisestikaan haluais kaiken tän ruikutuksen ja itkemisen jälkeen myöntää, että sen saa aikaan juurikin se ruikutuksen ja itkemisen kohde.. Jotenkin siinä menettää sen "hohdon" vai millä sitä nyt kutsuis.

Tänään aamulla pompin kuin mikäkin duracel-pupu, taisin juoda liikaa kahvia. Mutta vaikka vireystila onkin jo laskenut, hyvä mieli sentään jäi eikä kadonnut mihinkään. Ja nyt istun junassa matkalla kotiin, voisko olla mitään paljon parempaa? I think not. Nyt ei ole viikonlopullekaan ihan niin hirveesti lastattu odotuksia, eli mahdolliset pettymykset on vähän inhimillisemmät. Tai ainakin toivon niin.

Mieli on kumman kevyt, mitä herra T:hen tulee. (En siis selvästikään voi olla jauhamatta siitä ihmisestä..) Tällä hetkellä mua ei juurikaan hetkauta se, että sillä oli jotain säpinää viikonloppuna (huomaatteko, kuinka kilttiä kieltä mä käytin?!). Pitänee ehkä infota herraa, jos hän erehtyy vielä kertomaan mulle sellasia juttuja. Infota siis siitä, että mä en halua kuulla, pitäkööt ne jutut itsellään. En halua enää pahoittaa mieltäni yhtä turhilla asioilla. Niin kauan kun herra jatkaa herkullisia juttujaan ja osoittaa ne mulle, mä olen tyytyväinen. Enkä pidä ihan täysin mahdottomana ajatuksena, että todellakin nussisin herraa ihan mielelläni vaikka tänä viikonloppuna. Tosin en tiedä mihin siitä vielä joutuu, siis ajatustensa syvyyksissä. Salee menen ja ihastun ihan kunnolla, jos herra ei tuota jotain täysin odottamatonta pettymystä.. Ja mitään ihastumisia en halua, mulla ei ole niihin varaa. Ei nyt, kun noi opiskelutkin on noin helvetin vaikeita ja aiheuttaa taas vähän kohtuuttomasti huonoa mieltä ja jopa stressiä.
Kyllä mun nyt ehdottomasti pitäis ulkoilla tuolla opiskelukaupungissa, jos sieltä sais lämmikettä vällyjen väliin ;). Piristäis varmaan kummasti, ja muutenkin sitten ei olisi ehkä ihan niin palava hinku joka ikinen päivä ampaista Helsinkiin.