45

Aamupäivän ruikutuksesta päivä sentään parani. Kävin porukoiden kanssa nepalilaisessa syömässä, hitto kun oli hyvää. Nepalilainen, intialainen ja mitä kaikkea sinne alueelle nyt kuuluukaan on vaan jotenkin vallottanut mun sydämen. Siis se ruoka. Ne makumaailmat. Aijai.

Päivällä vielä vähän äksyilin itsekseni, jotenkin vaan sellanen ärsytys nakersi takaraivossa.  Eräät suunnitelmat peruuntui, mutta siitä ei kyllä mitään huonoa mieltä koitunut. Paremmalla ajalla uusi yritys :).

Neljän maissa en enää jaksanut pysytellä kotona, vaan kävin suihkussa ja kampasin naaman, jonka jälkeen suuntasin bussipysäkille. Ajattelin mennä vielä Paikalliseen, kun en oikein muutakaan keksinyt. Sinällään mua ärsyttää, että tunnun istuvan siellä harva se ilta (tämäkin kotivisiitti meni niin, että jokaisena iltana löydän itseni sieltä), mutta toisaalta ärsytys olisi kymmenkertainen jos jäisin vain kotiin homehtumaan. Mieluummin menen sinne istumaan, koska siellä mun ei tarvitse kuunnella kodin elämää, siellä voin kaikessa rauhassa istua alas ja selata lehtiä, jutella tuttujen kanssa ja kuunnella ihmisten liikettä. Tosin hieman hypähti sydän, kun tajusin, että siellä on pokeri-ilta menossa, ja myös T paikalla. Olin päivemmällä laittanut sille fb:ssä viestiä, eikä se viestinvaihto mennyt kauheen hyvässä hengessä. Tai no, ei siinä mitään saikkaa ollut, mutta sanoin suorat sanat parista asiasta niin nätisti kun siinä ärsyyntyneessä mielentilassani osasin. Sanoin, että herralla saisi luvan olla aivan kamala krapula, koska se vittuili niin törkeästi baaritiskin toiselle puolelle. Siihen ei mitään ihmeempää vastausta niinkään tullut, vaan asia ohjautui toteamukseen, että saan kiittää onneani että herra hillitsi kätensä eikä "kiusannut mua paljon enemmän". Siihen totesin, että hyvä niin, koska olisin luultavasti räjähtänyt, jos ne kädet olis enää villimmiksi alkaneet. Samaan hengenvetoon totesin, etten tiedä kuinka reagoida sen vihjailuihin, ja siksi jätän reagoimatta. Tähän ei herra enää vastannutkaan mitään, ja vähän luulen että se saattoi hieman loukkaantua. En sinällään ihmettelisi, koska onhan se ehkä hieman ristiriidassa meidän viesti-juttujen kanssa. Eikä ihan vähääkään, vaan oikeastaan aika paljon. Jos herra olisi asiaan jotain kommentoinut, olisin voinut yrittää selittää, avata asiaa enemmän, ja koko tästä tilanteesta olisi voitu hieman keskustella. Olisin halunnut ohjata keskustelua siihen, kuinka meidän ehkä jatkossa tulisi mun mielestä käyttäytyä, toimia. Mutta ei.

Mutta siis, takaisin tähän iltaan. Herra siis oli siellä pelaamassa pokeria, mä menin tiskin kautta loossiin istumaan ja hain jonkun lehden. Kun peli päättyi, herra piipahti mun pöydän vieressä kysymässä, onko lehdessä mitään mielenkiintoista. Keskustelu siis avattiin jälleen, tosin se ei jatkunut paria kommenttia pidemmälle, uusi pokeripeli alkoi. Ta tuli käymään, ja juteltiin siinä tunnin verran. Jossain vaiheessa kortit ja chipsit pakattiin ja korttihait hajaantui kuka mihinkin, T tuli siihen meidän kanssa hetkeksi istumaan. Ta kävi jossain, jonka aikana saatettiin hieman keskustella kahdestaan. T totesi päivän olleen ihan känkkäränkkä, johon vastasin että sama täällä, taitaa toi huominen lähtö taas ketuttaa. Hyvässä hengessä muutama minuutti, sitten herra siirtyi tiskin päätyyn kaverinsa luo ja mä jäin juttelemaan Ta:n kanssa, kunnes neiti lähti kotiin. Aloin itsekin tekemään lähtöä, ja ovella vielä huikkaan moikat T:lle. "Oo kiltisti." Olenhan mä, mitä nyt ensi viikolla luvassa pieni tyttöjen mökkiviikonloppu... "Nimenomaan, oo kiltisti."

Jäi hyvä fiilis. Jos se jatkossakin olisi yhtä plain kuin tää ilta.. Ettei se herra viljelisi mitään vihjailuja tai yrittäisi herättää huomiota. Silloin mäkin osaisin olla, ja vastatakin jotain. Puhua kuin ihmiset. Toki tuollainen karsii sitten kaiken jännitteen aika huolella pois... Jättää tilaa vain sille, että voisi lähteä samalla oven avauksella ja kenties päätyä samaan osoitteeseen. Jos ei jopä sänkyyn asti niin ainakin keskustelun tasolle. Tää epämääräinen säpinä karkaa lapasesta, kun se myllää vain facebookin inboxissa, kun sitten se kasvotusten näkeminen tapahtuu kuitenkin todennäköisemmin Paikallisessa = muiden ihmisten parissa, jolloin mä sit heittäydyn tälleen vammaiseksi enkä osaa enää olla. Helppoahan se olisi vaan fb:ssä sopia, että menisin suoraan sen luo, silloin se älyttömälle jalustalle nostettu seksikin voisi ottaa paikkansa ja tapahtua. Mutta kun sekin tuntuu niin vitun vaikeelta. Mä varmaan ihan vaan omassa päässäni lastaan sille liikaa painoarvoa. Onko se nyt sit jotain enemmän, vähän liikaa mihin oon valmis, lupaus jostain? Kun tietäiskin mitä sen miehen päässä liikkuu. Tai omassa, ei sen puoleen...

Sorry vaan teille, jotka tätä lässytystä erehdytte lukemaan, mutta mä olen vaikea. Tiedän sen. Ja luultavasti myös aivan naurettavakin. Vaan minkäs sille mahtaa. Ehkä mä vielä joskus opin jotain, kehityn, osaan toimia.