Mental case

Juu, ihan pikkuruisen vaan sekaisin neiti. Ahdistunut. Kivasti niin. Kerroin kaiketi siitä yhdestä jampasta, jonka kanssa piti niitä treffejä säätää, mutta ei saatu toimimaan ja lopulta jo totesin että eipä paljoo kiinnosta. No. Herra laittoi lauantai-iltana viestiä. Mä olin siinä rikkonaisessa mielentilassani, en ihan edes tiedä mitä sille vastailin. Jotenkin homma päätyi siihen, että se laittoi mulle vielä aamullakin viestiä, ja päädyttiin sopimaan treffit iltapäivälle. Tavattiin Kalliossa, käytiin ärrältä ostamassa yhdet juomat ja hakeuduttiin kalliolla istumaan. Jotain siinä juteltiin, jomma meni just niinku olin pelännytkin.. Mua keskustelunaiheet ei jaksaneet kiinnostaa juuri mitenkään, mutta kohteliaisuudesta yritin pitää yllä jotain juttua ja kyselin väliin jotain. Ei kipinöi, ei. Tölkit tyhjeni ja totesin haluavani vessaan. Mentiin erääseen baariin, otettiin juomat ja istuttiin siinä vielä toinen tovi. Edelleenkään ei jaksanut inspata. Ja melkein tahallani hivutin keskustelua "sivistyneempään" suuntaan, testatakseni onko kaverilla minkäänlaista tajua mitä maailmalla tapahtuu ynnä muuta. Ihan ok, osasi ottaa vähän kantaa, ehkä vähän säikähti mun puheenvuorojani. Siinähän säikkyy. Ei mulla nyt piinallista oloa ollut, mutta ei niin ylettömän ihanaakaan, joten baarimikon kysyessä otetaanko toiset totesin, että enpä taida. Pisteet tilannetajusta, sillä jamppa alkoi siitä sitten ohjeistamatta tai lisää vinkkaamatta tekemään lähtöä, ja kadulla sanoin, että olin sopinut meneväni kaverille jeesimään varaston mylläämisessä. Valkoinen, toivottavasti ei aivan läpinäkyvä valhe erkaannutti meidät siististi, loppuun kaveri huikkaa high-fivet. Oikeesti. Ehkä se ymmärsi väärin, kun mä nostin tassuni ihan vaan heilauttaakseni heipat. Hipsin siitä sitten kivasti Paikalliseen, ja vietin loppuillan siellä. Deitti yllättäen iskee kuitenkin viestiä joskus kymmenen jälkeen, siihen vaaralliseen tyyliinsä kysyy mitäs tykkäsin seurasta ja illasta. Yritin aika ympäripyöreästi vastailla, jotten liiaksi rohkaisisi, koska olihan mun fiilikset vähän niin ja näin. Lähtöasetelma koko treffeille oli jokseenkin heikko, eikä herra tehnyt kyllä mitään vaikutusta sillä lauantaisella viestinvaihdollaan (mm. arvuutteli mun painoa?!?! No, vähän sivusi kyllä jotain osaa keskustelusta, että ei se sentään ihan kylmiltään sellasia kysellyt). Lopuksi toivotti hyvät yöt söpölle typylle, mikä vähän liensi mun ahdinkoani. Vaikkakaan ei suinkaan poistanut sitä mihinkään... Mutta olihan se ihan kiva viesti. Vähän buustaa kun huomaa jonkun olevan kiinnostunut.

No, iltahan jatkui siinä tiskillä istuessa. Olen kai joskus kirjoittanut siitä eräästä herrasta, joka oli mun ja J:n kanssa herra R:n luona jatkoilla joskus varmaan vuosi sitten. Kova puhumaan, ihan mukana mutta lievästi ärsyttävä, tarjosi mulle yöpaikkaa illan päätteeksi, mutta meninkin J:lle. Ihan sama tietääkö kukaan kenestä puhun, mutta sepä siinä tiskillä istui pitkästä aikaa ja puhui kuin papupata. Ei sillä, se on oikeasti ihan mukava, mutta kun siihen ei saa puheenvuoroa väliin, ja sitä juttua riittää aivan loputtomiin. Ei kehtaa lukea lehteä kun kaveri vieressä papattaa menemään. Illan edetessä tuntuu, että herran jakkara liikkuu aina pikkuisen kerrallaan mua lähemmäs, ja pientä vihjailua jatkoista on ilmassa. Toki täydellisen kohteliaasti ja herrasmiesmäisesti, ei mitään sarjassa "pannaanko menemään vai mennäänkö panemaan". Kun poistuttiin, jäätiin vielä arpomaan siihen ovelle. Oikeasti halusin alusta alkaen vain kotiin nukkumaan, mutta sitten päähän pakottautui ajatus, että tässä sitä uutta sutinaa ja laastaria ois tarjolla jos vaan on munaa lähteä matkaan. Totesin, että jos lähtisin, pelkään sen vähän pilaavan hyvät ja kohteliaat välit, johon herra toteaa ettei se mitään pilaa. Ymmärsi kenties yskän kun sanoi että antaa mun nukkua ihan rauhassa ja että seuraavana päivänä hänet saa lyödä hereille ja mennään vaikka tallailemaan jonnekin ja noukkimaan aamupalaa. Vähän sellanen kaverimainen lähestymistapa, lieventämään. Koska mullahan oli toki ajatuksena se, että jos siitä nyt vaikkapa panoon asti yltyisi, miten se sitten vaikuttaa. No, mentiin kaverin pieneen luukkuun. Herra laittaa teeveden keittymään, kaivelee koneensa uumenista muutamat Jonna Tervomaan ja Pariisin Kevään kipaleet ja kertoo sanoittaneensa ne, puhelee niitä näitä kirjoitushommistaan muutenkin. Mua hieman tuskastuttaa, vaikka herra on ystävällinen ja kaikki periaatteessa ihan hyvin. Lopulta vääntäydytään sänkyyn, herra on riisunut boksereilleen, mä jätin kaiken päälle. "Saanko pitää susta kiinni?" Jos vähän. Lusikkaan ja käsi kiertyy rintojen ali. Hetken ajattelin, että siinä voi olla ihan hyväkin olla, joskin väsymyksestä huolimatta tunnen ettei nukahtaminen ole yhtään lähempänä. Jonkun hetken päästä herra (ai niin, V on "nimi") kysyy josko kääntyisin häneen päin. Miksi? Esitän tyhmää. "Jotta mä voisin suudella sua." No emmä sit käänny, totean ja toivon, että herra ottaisi vinkistä vaarin ja ymmärtäisi etten mä oikein halua mennä siihen. "Hyvä vastaus", naurahdus ja silitys otsalta. Joku aika menee ihan siististi, kunnes käsi lähtee levottomana silittelemään kylkeä. "Sun täytyy ehkä lyödä mua jos et haluu että kosketan." Moni mies ei varmaan tiedäkään kuinka vaikeeta naisen on kieltää. Niin ristiriitaiset tuntemukset, pelkäsin loukkaavani, tuntui ihan kuin olisin ollut vähän velkaa siitä, että saisin yöpaikan. Mutta vittuako mun on mikään pakko "velkaani" ruumiillani maksaa? Sain sanottua ei. Ja V otti sen kaiken koko ajan ihan hyvin, ainakin sellaisen kuvan se ihan selvästi halusi mulle antaa. Kohtelias herrasmies loppuun saakka. Mutta kaiketi tää sai mut sitten jonkin kuvitteellisen reunan yli, sillä mulle tuli ihan vimmattu tarve päästä pois. Se kaikki tuntui aivan liian vieraalta ja mua alkoi ahdistaa. Hetken pohdin vaihtoehtojani, lopulta uskalsin sanoa ääneen. V, loukkaisiko paljon, jos mä lähtisin kotiin? Herra totesi, että ei hän sitä haluaisi ja yritti houkutella mua jäämään aamuun, ettei tarvitsisi kesken yötä lähteä hortoilemaan pysäkille, matkaa kuitenkin vartin verran kävellä. Yritin selittää miksi mun täytyy lähteä, en usko että kovinkaan ymmärrettävää selitystä sai. Kuvailin, että nyt on menossa sellainen vaihe, ettei vaan tunnu hyvältä jäädä, pää liian sekaisin. Käännytys ei auttanut, ja lopulta V sanoo että jos hän saa lähteä saattamaan niin se olisi hyvä. Sovittiin näin, ja tallattiin pysäkille. Yritin matkalla vielä vähän selventää ja kiittää ja vakuuttaa ettei se johtunut V:stä. Vaikka tavallaanhan se johtuikin, mutta jossain toisessa tilanteessa se olisi todennäköisesti saanutkin mut avaamaan haarani. Odotettiin yhdessä mun bussi, V kaappaa vielä hurjaan syleilyyn ennen kuin kiipeän kyytiin. Matka kotiin menee kuin sumussa.

Täyspäinen nainen, eikö? Mutta tiedän lähdön olleen oikea vaihtoehto, koska tää olotila mikä mulla nyt on olisi ollut aivan helvettiä jossain vieraassa paikassa vieraan ihmisen kanssa. Olotilalla en tarkoita krapulaa, vaan tätä lievää ahdistuneisuutta ja pahaa mieltä. Ja lähtö oli siinäkin mielessä ihan hyvä juttu, sillä menkkaa pukkaa ilmeisesti taas. On se niin ihanaa kun kroppa ei tiedä yhtään miten päin olla ja toimia, kun ensin puskee kesken pillerilevyn ja nyt juuri kun taukopäivät loppuivat. Se ois vielä puuttunutkin ku olisin nussinut ja sotkenut koko hiton sängyn... Mahtava ensivaikutelma!

Ja mikä kruunaakaan aamun? Viesti eiliseltä deitiltä. Ja keskustelu menee siihen, että miekkonen kalastelee mua ensi viikonloppuna katsomaan leffaa sen luo. Kyselee millasta leffaa kiinnostas katsoa, vaikka totean että mitään en lupaa ja kattellaan nyt. Take a fucking hint ja hellitä. Kiva jos kiinnostaa, mutta rauhotu nyt vittu vähän. Vai pitäskö käyttää tilanne hyväkseen ja polkaista? Kun ei vetoa...