Munarikas pääsiäinen? Vitut.

Jos viime päivitys oli sisällötön niin ei hätää, niin on tämäkin! Aika perseestä ollut koko viikko, stressiä ihan tarpeeksi. Eilen vähän nollailtiin opiskelukavereiden kanssa. Kierrettiin muutamat kuppilat, lopulta mukana vain minä ja kolme jamppaa. Oli hauskaa, joskin jampat joutuivat jättäytymään kyydistä. Niinpä jatkoin itsekseni Paikalliseen. Todella fiksua koko rälläys, nimittäin tällä neidillä on lenssu päällä. J:kin ilmaantui paikalle, vaihdettiin muutama sana. Saatoin olla aavistuksen töykeä, sillä tuntui että kaikki mitä J sanoo on joko pientä naljailua tai suoraan vittuilua. Sitä se tuskin oli, vaan ihan vitsillä tarkoitettu, mutta kai sitten olen herkkis ja huumorintajuton. Mutta minkäs sille voin, jos sanat kuohauttaa. Niinpä J jossain vaiheessa poistui mun seurasta jonkun naisen luo.. Olen nähnyt sen neidin siellä useastikin, ja voitte vaan kuvitella mikä mielikuvitusmyrsky siitä lähti liikkeelle. En tosin aivan usko, että se neiti olisi J:n uusi ihastus, mutta mistäs sen tietää. Sisuskaluja jäyti, kun näin sen naisen katsovan mun suuntaan kun kävin moikkaamassa erästä tuttua yhdessä pöydässä. Tuntui kuin siellä keskusteltaisi musta ynnä muuta, ja se kimuli nauroi niin ihastuttavan vitun heleästi ja nojaili pöytään ja... Vittu lopeta. Lopulta lähdin pysäkille päin, huikkailin työntekijöille hyviä pyhiä ynnä muuta, J vielä pöydästään sanoo selkeällä äänellä "heippa". Yleensä se muuten vaan mutisee tai ehkä heilauttaa kättään, nyt kai halusi että varmasti kuulen. Vastasin, ja muutaman askeleen päässä kadulla kuohahti tippa silmään. En vittu jaksais enää, mutta tuli vaan joki kumma tunneryöppy, ärsytys, harmistus ja itsesääli. Lähtis jo se mies minne vittu ikinä meneekään, sanoi kun joskus tossa viesteiltiin ettei hän keväällä enää paljoa kotona ole. Eipä taida malttaa lähteä sen pimatsunsa takia? Yhtään en kuulosta katkeralta ämmältä...

Ihan tosissaan, nyt tarttee sen vitun laastarin ja vähän äkkiä. Mulla lähtee järki jos täytyy vielä loputtomiin sen miehen takia itsensä surustaa. Kuinkahan monta kertaa olen itselleni sanonut, että oli viimeinen kerta kun yksikään kyynel valuu sen miehen takia. Ja aina vaan uudestaan...