Mennäänpä sitten taas vaihteeksi turvonnein silmin kouluun tänään.. Eilisen vietin itsekseni, ei treffejä ("jos huomenna?"). Sain tehtyä ihanan lenkin, hymyilin kuin heikkopäinen. Iltapäivää kohden fiilikset sitten synkkeni, syynä ties mikä. Ehkä se, että tajusin olevani yksin tässä talossa, ehkä visiitti opiskelukaupunkiin muistutti taas jostain ahdistavasta, ehkä treffien "peruuntuminen" sai ajattelemaan että eihän tässä ikinä tapahdu mitään enkä kelpaa kenellekään, yhyy. Mene ja tiedä, mutta päähän ujuttautui ajatus, että mitä jos J:n ja mun ystävyys ihan todella kariutuu tähän? Yhteyttä ei olla pidetty moneen viikkoon, mun pyynnöstä. Ajatus ystävyyden kuihtumisesta kasaan sai mut todella lohduttomaksi. Jopa nyt asiaa ajatellessa kyyneleet kihoaa silmiin. Taustalla on ihan varmasti se loukkaus jota tunsin J:n kertoessa uudesta ihastuksestaan. Siis se perinteinen "jaa mä en kelvannu vai?" Ja muutenkin on edelleen tunteet pinnassa sen miehen suhteen. Viikko pari tais tossa välissä mennä siten, etten liiemmin miestä muistellut tai jos muistelin, fiilikset oli rauhalliset. Joskin olin kuin perseeseen ammuttu karhu ihan muuten vaan... *öhöm* Sorruin sitten laittamaan herralle viestiä, rehellisesti kerroin huolestani. "Sun tarttis aika paljon töppäillä ennen ku mä juoksen karkuun." Kiva kuulla, mutta kun kyse ei oikeastaan ole siitä. Jos törmäillään vaan Paikallisessa, niin pelkään sen kuivuvan kasaan, koska siinä ympäristössä ei olla avoimia. Tarkoitus ei todellakaan ollut tai ole vinkua näkemään, koska en mä siihen vielä pysty. Enkä tiedä kuinka hyvää toi yhteyden avaaminen mulle teki.. Mutta just sillä hetkellä lohdutti paljon, kun pystyttiin ihan niitä näitä rupattelemaan.
Mä en ihan jaksaisi itkeä sen miehen takia. Vaan tässä sitä taas kuivataan silmiä. En voi sille mitään, että tunnen itseni niin loukatuksi. Ja idiootiksi, tottakai, eihän se yllätyksenä tullut sinällään. Koko ajanhan mä olen tiennyt, ettei siitä meidän sähellyksestä ollut tulossa mitään. Idiootiksi tunnen itseni siksi, etten pystynyt olemaan säheltämättä. Idiootti, kun kaikesta huolimatta meni ja teki näin. Että kuinka tyhmä pitää olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti