Sain tänään sähköpostiin kommentin johonkin sata vuotta vanhaan tekstiin herkku.netissä. Herra kiitteli kovettavan hyvästä tarinasta ja tokaisi, että jos sattuisi kiinnostamaan niin... Noh. Saattais jopa huvikseen kiinnostaakin, sillä puutostila alkaa olla käsin kosketeltava (erittäin, hellästi tai rajusti, ihan sama tässä vaiheessa). Mutta mähän en tietenkään lähde tällaisiin juttuihin mukaan. Sai kyllä mairean hymyn huulille työpäivän ratoksi ;).
Se Nuori Kolli on alkanut taas lievästi häiriköimään. Saatoin fb:ssä mainita lähteväni treffeille, ja siitäkös se innostui ottamaan yhteyttä. Ei sentäs pyytänyt hänen kanssaan lähtemään, mutta oli hyvä tekosyy nyt vaan laittaa viestiä. Ja alkaa vaivihkaa urputtamaan miksi en koskaan hänen kanssaan tee mitään. Tai ainakin vahvasti sellanen fiilis mulle tulee. Vittusaatana, pitääkö mun oikeasti alkaa kunnon ämmäksi ja loukata sitä? Tai kenties taas vaan ylireagoin, auttas huomattavasti enemmän jos oottelis rauhassa että mitä heitetään eteen. Mutta ei vaan yhtään kiinnostas. Anteeksi, Kolliseni, mutta ei.
Saatoin löytää uuden uhrin sieltä deittipalstalta. Tosin en jostain
syystä ole uskaltanut laittaa sille vielä mitään viestiä... Ja vaikka en
niinkään muka kiinnitä huomiota ulkonäköön, niin herran kertoma pituus
saattaa ehkä ihan lievästi häiritä. Pakko myöntää, tunnen vetoa
pitempiin miehiin. Tosin eihän se mitään tarkoita. Hymykuoppamies on
vain pari hassua senttiä mua pitempi. Ja sehän on aivan helvetin pantava
ja kutsuva mies... Uuh!
J on pyörinyt mielessä taas ihan liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti