I'm so wasted on you.

Saattoi tehdä ihan pikkaisen pahaa. J oli jo paikallisessa kun sinne joskus kymmenen maissa siirryttiin. Ei pahemmin moikkaillut, tosin siinä ei ollut mitään poikkeuksellista. Mentiin istumaan siihen tiskin läheisyyteen, kohta se hipsii paikalle. Hetken mielessä käy ajatus "sä et ihan tosissas ole tulossa meidän seuraan istumaan, ethän?". Ei sentään. "Sullahan on aina se laturipiuha mukana, saako lainata." Lainasin. Jatkettiin ystäväiseni kanssa juttelua, huomasin kuitenkin olevani kivuliaan tietoinen siitä, missä herra milloinkin oli. Ja joka kerta mennessäni vessaan jouduin sanomaan itselleni "ei", sillä mielessähän vilahteli moneen kertaan mahdollisuus siitä, että jos herra sittenkin jotenkin kutsuisi luokseen. Ei. Vittu mikä Pavlovin koira, ihan tosi. Ilta jatkui, pöytään saapui neiti P kaverinsa kanssa, aivan naamat molemmat. Ja sitten näen kun se mimmi astelee sisään. Jaaa siihenhän se itsensä parkkeerasi, J:hin kiinni. Soimasin itseäni siitä, että kiinnitin niin paljon huomiota. NO TOTTA VITUSSA KIINNITIN. Saatana.

Ja sit.

"Saadaanko liittyä teidän seuraan?"

Et ole tosissas? Et vittu ole tosissas tuomassa sitä vitun mimmiä samaan pöytään mun kanssa? Mitä vitun leikkiä tää on sulle?? Siihen ne istui, J mua vastapäätä. "Niin, täs on *****, ootte varmaan toisenne nähny joskus." Joo olenhan mä ton naaman täällä nähnyt. En saanut piilotettua happamuuttani ihan kokonaan. Loppuajan tsemppasin ja yritin käyttäytyä. Se ämmä oli aivan naamat, sain jotain sairasta tyydytystä kun huomasin pienen ivan J:n äänestä sen kysyessä siltä montako siideriä se joi ennen lähtöä. Ja alkushokista selvittyäni mieleen nousi ajatus, että J saattoi yrittää pelastaa itsensä siltä naiselta tulemalla meidän pöytään, se nimittäin usein liian humaltuneen henkilön kohdalla joko poitsuu paikalta tai - kaverin ollessa kyseessä - hakeutuu muiden seuraan jottei joudu yksinään juttelemaan sen kanssa. Mutta ihan vitun sama. Oli syy mikä tahansa, se oli vähän isku vasten kasvoja. Ja teki aika vitun pahaa jutella muiden kanssa tupakalla ollessa kun puhe oli "siitä J:n naisesta, ystävästä, mistä lie", äänensävy oli just sellanen että mitäköhän niillä on meneillään hmm hmm hmm vink vink ja in your fucking face. En kai mä voinut kertoa mitä kaikkea aiheesta tiedän, tai ois kyselyt siirtyny hieman huonoon suuntaan. Aivan sama, olin fiksu ja lähdin varttia ennen pilkkua pysäkille. Huikkasin vaan hyvät illanjatkot enkä katsonut kehenkään. Mä sain tarpeekseni.

Ja silti mä jotenkin vissiin haluaisin, että J pistäisi tänään jotain viestiä. Mutta ehkä enemmänkin siksi, että voisin kieltäytyä. Sanoa, että mä en nyt suostu tähän enää, en pysty.

Tekee kipeää.