Ensimmäinen kohtaaminen kasvokkain. Niin nopeasti ja sekaisesti, ettei sanottu toisillemme mitään. Väitän, että J ei uskaltanut katsoa kohti. No, tilanne nyt oli mitä oli, mutta olisi siinä nyt voinut kääntää päätään sen verran, että moikkaisi. Tämä ei kylläkään ole mikään moite, kunhan pohdiskelen.
Niin että Paikallisessa tuli käytyä. Ja ruhtinaalliset kaksi kolajuomaa juotua. Hurjaa. Päädyttiin istumaan jonnekin takaloossiin, josta ei nähnyt mitään. Yritin vissiin tarkkaan tiirailla ikkunaa, jotta näkisin milloin J tulee. Joskus puolenyön aikaan lähdettiin tupakalle, ja siinähän se herra istui. Tavanomaisella paikallaan tiskin päädyssä. Sydän tuntui pompahtavan, enkä tietenkään enää sen jälkeen oikein muuta osannut ajatella. Mutta olo oli varsin hyvä (vaikkakin jännittynyt). Puoli yhden maissa päätettiin H:n kanssa lähteä, ei jaksettu enää pöytään päätynyttä seuruetta ja juomatkin loppui. Toivoteltiin baarimikoille hyvät illanjatkot, en enää uskaltanut katsoa J:hin päin. Herra kyllä kuuli, että ollaan lähdössä. Jäätiin siihen pihalle tupakalle kun seurueen yksi neiti pyysi jäämään seuraksi. Siitä jatkettiin matkaa H:n luo, vaikka olisin voinut lähteä kyllä kotiinkin. Rappukäytävässä kuulen puhelimen ilmoittavan viestistä - jotenkin arvaan sen olevan J:ltä. "Onko kaikki ok? Jotain teki mieli kirjottaa ;)". Vastaan kaiken olevan hyvin, kiva kun kirjoitti. Sanoin myös menneeni H:n luo, en kylläkään tiedä miksi se piti kertoa. (Ainakin yritän esittää tietämätöntä...) Hetki istutaan siellä kunnes meinaan nukahtaa pystyyn. Kävelen Paikallisen ohi ja näen J:n seisovan takki päällä tiskin edessä, en tiedä onko se tulossa vai menossa. Pysähdyn pikaisesti moikkaamaan pöytäseurueessa istunutta neitiä, mutta jatkan pian matkaa. Jäin tietenkin pohtimaan, oliko J tulossa vai menossa. Että jos olisin hetken kauemmin jutellut siinä, olisiko herra tullut tupakoimaan ja olisin voinut moikata.
Mutta turhaanpa mä moisia pohdin, ei se hyödytä mitään. Eikä se muutaman sanan vaihtaminen välttämättä olisikaan tehnyt hyvää. Jos jo tämä jää päähän pyörimään, mitä se sitten olisi tehnyt..
Illalla tilanteesta oli varsin hyvä ja rauhallinen fiilis, mutta nyt on jotenkin levoton olo. Näin herrasta untakin aamun pikkutunteina, se oli laittanut mulle viestiä mutta en saanut koskaan vastattua siihen kun nukahdin kesken viestin kirjoittamisen... Tarviiko tuota edes tulkita?
Eilen ajattelin, josko olisin tänään mennyt käymään Paikallisessa, yksin. Mutta nyt en ole niin varma. Tosin itsekseni ollessa saisin ehkä jopa vaihdettua pari sanaa herran kanssa, mutta taas toisaalta... En tiedä onko siinäkään mitään järkeä. Parempi kai olisi pitää etäisyyttä nyt vielä jonkin aikaa ja antaa itsensä unohtaa ne tunteet. Yllättävän helposti tässä on menty. Mutta vähän kyllä pelottaa, että jonkinlainen aallonpohja on vasta edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti