Kerran se vaan kirpasee?

Miksi piti laittaa sitä viestiä? Miksi?

Kääntää veistä haavassa. Taidetaan olla ihan eri sivuilla - tai mahdollisesti kirjakaan ei ole sama - että missä mennään. Ei voi olla pelkästään mun "vikaa", että tulkitsen asioita siten kuin tulkitsen. Jos herra ehdottaa, että rauhoitellaanpas tilannetta nyt hieman että "pysytään ystävällisissä väleissä", onko kovin väärin ymmärtää se siten kuin ymmärsin? Siis että pistetään nyt ne pillit pussiin ja lopetetaan tämä, kun vielä voidaan pysyä ystävinä eikä kumpikaan ole loukannut toista tai muuten pilattu välejämme. No, voihan se sitä just ollakin, mutta kai mä tässä nyt suurimmat pultit vedän ihan vaan siksi, että oli liian aikaista laittaa mitään "kaveriviestejä". Mä en ole vielä valmis kaveeraamaan puhtaasti platoniselta pohjalta. Vaan mistäpä se herra sitä tietäis, kun en ole saanut mitään ajatuksiani koskaan sanottua kunnolla. Mistä se tietää missä oon menossa, kun en ole antanut juurikaan viitteitä mistään.

Ja nyt tuntuu niin väärältä ajankohdalta (tai miksi sitä nyt kutsuisikaan, ei sen tarvitse liittyä just aikaan) ottaa asiaa puheeksi ja vihdoin tyhjentää ajatuksiaan, selvittää sille herralle mitä oon mieltä, mitä haluan, mitä ajattelen siitä ihmisestä, mitä tunnen sitä kohtaan. Pelottaa, että jos nyt alan tilittämään, se ei enää voi suhtautua muhun edes etäisesti normaaliin tapaan. Tai että en itse enää koskaan voi näyttää naamaani sille, koska nolottaa liikaa. Tai jotain.

Mutta mun on kai pakko. Olen tässä jo monta viikkoa jäsennellyt ajatuksiani siitä ihmisestä, olisi kai aika saada ne ulos. Luultavasti möhlin kaiken ja sönkötän jotain uskomatonta paskaa. Tai sitten pillahdan itkuun kesken kaiken, eikä siitä niiskutuksesta ja nikottelusta saa mitään selvää. Mutta silti, mun on ehkä pakko. Ei se jätä rauhaankaan. Tai no, kyllä kai se jossain vaiheessa, kunhan aikaa kuluu. Mutta jos se herra keksii terrorisoida mua viattomilla viesteillä viikon välein, niin se aika vaan pitkittyy. Ja kai mun on pakko saada tietää, mitä mieltä sekin oikeasti on, yhtään mistään. Vaikka se ei sitten olisikaan sitä, mitä toivoisin. Mutta on kai kohtuutonta vaatia sitä kertomaan ajatuksiaan, jos en ole valmis itse tekemään samoin. Kai se on vaan pakko purra hammasta ja möläyttää kaikki ulos yhtenä möykkynä ja sitten vain toivoa, että voidaan jatkaa edes hyvänpäiväntuttuina. Se on kuitenkin vähän liian hieno ihminen, jotta haluaisin totaalisesti pilata välit.

Mistähän löytäisi sen rohkeuden, että saisi sanottua kaiken haluamansa. Ja tilaisuuden siihen. Ja rohkeuden just siinä tilanteessa.

Pelottaa.