Tekee ihan pahaa, kun haluaisin puhua J:lle. Olla sen seurassa. Koskettaa sitä. Eniten kaipaan ihan vaan sen seuraa, yleisesti, mitä ikinä se pitääkään sisällään.
Oaa kuinka tekiskään mieli laittaa sille jotain viestiä. En oikein tiedä edes mitä. Enkä ole kyllä laittamassa, se vaan johtaisi siihen, että taas sattuu. Mutta se tarve/halu on aivan helvetin voimakas.
Olen lähes vihainen sille miehelle, koska se laittoi sitä viestiä sunnuntaina. Uudelleen keskellä vitun yötä, oli humaltunut. Ei mitään varsinaista asiaa. Ja kun päivän viesteilyssä kysyin siltä, oliko kovakin ikävä kun pitää niin tikusta asiaa kirjoittaa, vastaus oli suora "joo". Sehän mullakin on. Aivan saatanallinen ikävä. Tekee melkein kipeää. Saa itkemään lohduttomasti kuin pikkulapsi.
Sen kirjoittaisin siihen viestiin. "On liian kova ikävä. Saatanan paskiainen."
En jaksa leikkiä vahvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti