Kai kaikki tää miesten takia sekoilu on tuottanut jotain hyvääkin. Kyseenalaista, kylläkin. Mutta siis, kävin kaikkien naisten arkkivihollisen - henkilövaa'an - pakeilla tänään. Ja viime kerrasta kun on noin miljoona vuotta aikaa, en oikeastaan edes tiedä mikä se lähtökohta on ollut. Mutta on viimeisen vuoden tai kahden aikana noin kymmenen kiloa kadonnut jonnekin. Ihan silleen tekemättä mitään. Paitsi tietenkin olen sekoillut erinäisten herrashenkilöiden takia sen verran, että syöminen on satunnaisesti unohtunut. Ja herra J:n luona vietetty aika on myös karsinut syömistä, se kun syö ehkä kerran vuorokaudessa. Jaaa siihen päälle vielä erinäiset liikuntamuodot ;). Kyllä se nussiminen vaan kannattaa.
Älkää nyt luulko, että mä olisin syömättä! Hitto soikoon, ei kyse siitä ole. On vaan sellanen tunne ollut, että ei tee mieli napostella mitään. Tai no, ei sekään ihan totta ole, lähinnä ajoittain on ollut se tunne. Kyllä mä edelleenkin napostelen kaikenlaista turhaa, hah. Mutta kai se sit on jollain tavalla totta, että kun mielessä pörrää joku kuumia tunteita (niin hyvässä kuin pahassakin) aiheuttava henkilö, syöminen tahtoo jäädä vähän taka-alalle. Ja mulla ajoittainen syömättä jättäminen ei tunnu kyllä missään, onhan tota massaa mitä kadota.
Nyt aika tarkalleen viisi viikkoa kestänyt liikkumisinnostukseni on saattanut sekin auttaa, joskaan silmin nähtäviä vaikutuksia ei varmasti ole. Ja vaikka välissä oli yksi hiljainen viikko erinäisistä syistä johtuen, muutos pääkopassa vaikuttaa olevan positiivisen pysyvä. Siis se, että en tunne suurta vastenmielisyyttä kaikkea mahdollista liikuntaa muistuttavaa kohtaan. Kuten joskus aikaisemmin. Ajoittain joudun jopa hillitsemään itseäni.
Muuttta jotta tästä ei nyt tulisi mitään fucking ummetusta aiheuttavaa liikuntainnostumis-oksetuspäivitystä, vaihdetaan aihetta. Tosin en keksi mitään kirjoitettavaa. Hmmm... Noh, eilen töissä ollessa näin ehkä aivan saatanallisen hyvännäköisen miehen. Ai jumalauta, olin jopa etäältä aivan sulaa vahaa. Harmi vaan, että hän pyyhälsi ohi eikä poikennut kylään. Tosin pienen pieni miinus oli herran pituus. Kymmenen senttiä lisää ja kaikki olisi ollut täydellistä. Olen siis pitänyt silmäni auki, kuten vannoin. Joskaan näitä tällaisia tapauksia ei ehkä voi laskea mukaan... Mutta eniveis, tiirailen tarjontaa ihan puhtaasta silmänilosta ;). Ja tuleva viikonloppu saattaa olla hieman parempi kuin edelliset kaksi. Kipeysolo on aikalailla päihitetty, nyt ei ole vittumaisia työvuorojakaan tiellä, lauantaina on Ravintolapäivä joten liikkeellä on varmasti paljon porukkaa (lisää silmänruokaa). Vaikka suunta onkin varmasti vain Paikalliseen, mulla on hyvä fiilis. Jospa saisin neiti H:n houkuteltua kokeilemaan sitä baaria jonka vierestä viime viikonloppuna kerroin kulkeneeni, se mistä kuului vallan mellevää livemusiikkia. Tuskin siellä tänä viikonloppuna mitään on, mutta vois olla kiva kokeilla jotain uutta paikkaa. Ja se on ihan siinä lähellä, joten jos on paska meininki, voi aina palata Paikalliseen.
Jahas, mulla ei selkeestikään ole mitään tän jännempää asiaa. Parempi ehkä lopettaa. Pitäkää lippu korkeella ja silmät auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti