Olipa kerrassaan tylsä ja turhauttava viikonloppu. Tai no, oli ihan hauskaakin, mutta ei näin niinku siinä mielessä. Torstaina saatoin käydä Paikallisessa kääntymässä, mutta aikaisen aamuherätyksen takia oli pieni väsymys päällä. Eli olin varmaan kympiltä kotona. Perjantaina Paikallisessa ei ollu vittu ketään, paitsi hetken verran yks raivostuttava vakionaama joka onneks lähti pian pois. Join yhden lasin viiniä, elän niin reunalla. Ja puol ykstoista kotona. Lauantai alkoi pään tyhjentävällä urheilusuorituksella ja jatkui kaupunkikävelyllä kera neiti H:n. Jymähdettiin Paikalliseen muutamaksi tunniksi - juomaan kahvia ja limpparia - kunnes ajattelin hilpaista kotiin. Ei vaan jaksanut huvittaa kun sielläkään ei tapahtunut yhtään mitään. Ja harkitsin uutta urheilusuoritusta tälle aamupäivälle, mutta nyt mietin pitäiskö ottaa iisisti lepopäivänä tämä päivä. On tullut viitenä päivänä rehkittyä, vois tehdä ihan hyvää ottaa iisisti. Mutta toisaalta. Mulla on saatanan tylsää. Vissiin jotenkin tyhjä elämä?
Oloa ei helpota se, että herra J käy mielessä useita kertoja päivässä. Olen kuullut siitä viimeksi tiistaina jotain. Haluaisin hitto soikoon kysyä siltä milloin se tulee takaisin, mutta en varmana kysy. Ihan niin säälittävä en aio olla. Toivon vain, että herra tulee alta kahden viikon, sillä silloin mulla on tiedossa eräät juhlat joihin aion laittautua kerrankin ihan kunnolla. Ja mielessä on käynyt, josko ihan sattumalta pistäisin herralle yöllä viestiä ja kutsuisin itseni kylään... Jostain kumman syystä mulla on suuri tarve saada se mies näkemään mut laittautuneena. Kai kerjään siltä kehuja. Ja vähän on saattanut fantasiaakin pyöriä mielessä, mitä käy kun herra mut näkee... ;)
Vaan turhaapa tuota on haaveilla, ei siitä kuitenkaan mitään tule. Kaivaisin jo pääni pois kuopasta ja lakkaisin tän typerän haahuilun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti