Alkaa jo pikkuhiljaa kypsyä tämä neiti. Tähän sairastamiseen siis. Koko ajan sillai vähäsen kipee, ei kunnolla vaan pikkasen. Töihin kykenee, mut esim. lenkille ei oikein uskaltaudu ku jos siellä sit vaikka kylmettyykin ja tulee kunnolla kipeeksi. En haluais olla pois töistä, varsinkaan tällä viikolla kun on helvetinmoinen kiire. Eilenkin olin vähän ajatellut käydä Paikallisessa katsomassa onko eräs ihminen töissä, olisi ollut sille viemisiä. Mutta sitten tuli vähän voimaton olo, nenä meni tukkoon ja ääni melkein katosi, joten jäinkin sitten sohvan pohjalle makaamaan ja olin kiltisti kotona koko illan. Yök.
Tänään ois iltavuoro, ja sen jälkeen vois olla kyllä paikallaan jatkaa suoraan Paikalliseen hetkeksi. Huominen vapaapäivä mahdollistaa sen, että voi olla myöhäänkin liikkeellä. Ja alan jo kyllästyä kotona olemiseen. Plus pitäisi nähdä neiti H:takin, joten loistava tekosyy.
Huomaako ettei mulla ole oikeasti yhtään mitään asiaa? Joku kumma tarve vaan päivittää tänne jotain. Ja tää on hyvä tekosyy kertoa että...
J laittoi eilen illalla viestiä. Mua vähän ehkä huolestuttaa/närkästyttää se, että mä kyttään millon se on käynyt whatsappissa. Ja viimeksi eilen vilkaistessani siinä alkuillasta näin, että viime visiitti herralla oli silloin lauantaina alkuyöstä kun ne pari viestiä laitettiin. Ja nyt sitten tuli uutta viestiä. Eihän sillä varsinaisesti mitään asiaa ollut, kunhan totesi ettei vissiin ihan niin tehokkaasti lähtenyt se reissu kuin mitä oli suunnitteilla. Mutta olin iloinen, että herra otti yhteyttä. Koska olen naurettava ja niin vitun Pavlovin koira että aikaisemmin päivällä kun puhelimeen saapui tavallinen tekstiviesti, mieleen tuli että onko se J:ltä koska olen niin saatanan ehdollistunut siihenkin (eri ääni kuin wa:n viesteissä ja aikaisemmin kun herralla ei wa:ta ollut, laiteltiin niitä tekstiviestejä jolloin ehdollistuin, prkl). Tietenkään en tästä koko jutusta ajattele sitä, että mä edes hetkittäin piipahdan sen herran mielessä, mikä saa sen laittamaan viestiä. Vaikka täysin turhaa viestiä. Mutta yhteyttä on syystä tai toisesta pidettävä. Mutta ei tietenkään siksi, että sillä olisi millään tavalla ikävä. Enhän mäkään vilkuile wa:ta sen takia, että se herra käy mielessä monta kertaa päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti