Ilmanlaatu

Perjantaina oli jokseenkin rankka päivä. Luvassa kuitenkin vapaa viikonloppu, joten vuoron päätyttyä rynnistin kotiin pesemään päivän hiet pois ja vaihtamaan puhtaampaa ylle. Paikalliseen menin mielessäni, että jospa tänä iltana olisi jotain erikoista...

Olihan se vähän niinkin. Paikalla oli nimittäin eräs karvanaamainen raamikas mies toisesta pohjoismaasta, kovasti humaltuneessa tilassa. Ei siinä mitään, se mies on yleensä hauskaa seuraa eikä pettänyt tälläkään kertaa. Joskin aavistuksen lievempi humalatila olisi ollut ihan paikallaan. Herra jossain vaiheessa tupakalla ollessamme toteaa ykskantaan, että mun pitäisi suudella sitä. Öö, okei? Pidin pintani enkä suostunut. Kysäisin ystävällismielisesti, mitä herran vaimolle kuuluu... Jos olisin hövelimpi tai herra ei olisi naimisissa, olisin tarttunut tarjoukseen. Sen verran raamikas ja kiinnostava tapaus.

Illan ilmanlaatu kuitenkin heikkeni, kun J ilmaisi itseään. Herra oli lähtenyt taas litomaan sinne jonnekin, ja mulla napsahti. Bussissa matkalla kotiin pistin sellaista viestiä, ettei varmaan jäänyt epäselväksi mun olevan jokseenkin pahalla päällä. Mm. sanat "huutaa", "sulle", "turhautunut", sekä liuta erinäisiä kirosanoja esiintyivät siinä viestissä. J kun oli aiemmin keskellä viikkoa huhuillut taas keskellä yötä, että missäs mä oon kun ei Paikallisessa näy. Vastasin siihen seuraavana aamuna, mutta hänpä ei viitsinyt vastata (ei sillä, että olisin kysynyt mtn tai muuten olis kaivannut vastausta). Ja perjantaina pistin illempana viestiä, että jos hätä iskee niin mut löytää Paikallisesta myöhemmin. No, kun herrasta sitten kuului ja selvisi että hänpä on taas vaihteeksi poistunut kaupungista, mua alkoi jotenkin suunnattomasti kismittää. Joo, ei sillä että se ois tilivelvollinen mulle, mutta tää kaupungista poistuminen liittyy olennaisesti näihin ongelmallisiin asioihin, joiden takia olen mm. lähtenyt keskellä yötä sen luo ja leikkinyt terapeuttia jolle voi sen kaiken paskan tilittää jotta saa sen ulos systeemistä. Ja siitä syystä tunsin itteni hivenen loukatuksi, kun en ollut sen vertaa käynyt mielessä asian tiimoilta, että ois saattanu vaikka todeta että hei, oon muuten lähössä nyt. Oman kohtuullisen humalatilani myötä avauduin myös parista muustakin vähän yleisemmästä asiasta, kun keskustelu sille suunnalle sattui eksymään. Sainpahan vittu sanottua, tajusi se mies sitä oikeasti tai ei. Mun käsityksen mukaan se kyllä ymmärsi mistä mä raivoan ja otti asian kohtuullisen fiksusti/hyvin. Viestinvaihto jatkui aamun pikkutunneille asti, ottaen välillä mun osaltani uutta bensaa liekkeihin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, kaiketi. Vähän epävarman oloinen hyvän yön toivotus sieltä tuli, yritin vastata siihen tyyliin että vaikka mä nyt olenkin tässä puoli yötä raivonnutkin niin emmä nyt ihan verenhimoinen ole.

Eilisen vietin epämääräisissä olotiloissa. Lievä morkkis ja ahdistus ja muuten vaan masentunut olo, mutta sain sen verran paljon muuta mielekästä ajateltavaa, että pahimmat aallonpohjat vältettiin. Yöllä herralta tuli taas viestiä, asian kepeyden ja "mitättömyyden" perusteella tuntui, että viestin tarkoitus oli lähinnä kokeilla ollaanko täällä päässä rauhoituttu ja vähän sovitella. Siinähän sovittelee, kyllä se mulle käy. Saa nähdä mitä tää mun avautumiseni tuo vielä tullessaan, kariutuuko tää sähellys oikeasti lopullisesti piakkoin. Ystävyyden luulisi jäävän, se on sen verran omalaatuinen rakennelma tässä kokonaisuudessa. Mutta se, kuinka sitä pystyy ylläpitämään, jos kaikki muu romuttuu... Siinä se ongelma on koko ajan ollutkin, kun taustalla on koko ajan pörrännyt se seksin tuoma jännite. Mutta kyllähän tää tulee loppumaan.