Selkävammainen herätti mussa sen verran hellyyttä, että suostuin kutsuun tietäen että itse jäisin aikalailla vähille. Tai no, kyllähän miehellä kädet pelaa vaikka selkä ei niinkään, mutta kun mua ei nyt oikein niin innostanut sormileikit. Vähän annoin räplätä, mutta kohta siirryin pois käden ulottuvilta. Sen sijaan... Tuntuu että posket on edelleen väsyneet eilisestä imemisestä. Ja nielu oli aamulla vähän arka ;). Yllätin itsenikin, aika syvälle menee ennen kuin tulee oikeasti raja vastaan. Harmi vaan kun en kykene ripeämmällä tahdilla niin syvälle, kiihottaisi ajatuksena ihan tosissaan mutta todellisuudessa kyyneleet valuu silmistä ja vartalo vääntyy kakomisen voimasta. Kohtuullisen tyylikkäästi kyllä suoriuduin, ja kun tuossa yöllä vielä viestejä vaihdeltiin, J:kin vaikutti, noh, vaikuttuneelta. Kai se vähän yllättyi kun moiseen ryhdyin. Kiusoitteli, että taisin tykätä. Totesin, että yllättäen kyllä, mutta mikäs teissä miehissä on, joku vallan tunne kun tyttö kakoo? "Enemmän mä tosta kiimasesta voihkinnasta..." Oisin mä sitäkin tehnyt jos oisin kyennyt. "Vähän teit ;)" Kaipa sitä jopa huomaamattaan. "Sillon parhaimmillaan... Taisit tykätä."
Pikkasen kyllä ärsyttää, että sillä on selkä rikki just nyt. Alavatsa on taas kerrassaan vittumainen shark weekin takia, ja mikään ei ois niin herkkua kuin iso kulli hieromassa sisältä päin. Lievittää vellovaa oloa kummasti. Ja pimpsa tuntuu muutenkin jotenkin aralta, tekis niin hyvää nyt sellainen rauhallinen hierova pumppaus. Eikä sillä, tulipa tossa viikonloppuna runkkailtuakin tavallista enemmän, taas vissiin yksi asia painottamaan sitä, että menkkojen aikaan panettaa aika makeasti.
Taidan nyt kuitenkin tyytyä tilaani, ja olla ilman. Huomenna pääsis jo lenkille, sekin auttaa vähän. Tänään ei ehkä mielellään, vähän saatoin päihtyä eilen. Ja päätyä J:n ja yhden toisen tyypin kanssa Hymykuoppamiehen luo jatkoille. Giniä. Sanotaanko näin, kauaa en viihtynyt, koska olihan se lievästi jotenkin outo tilanne. Siitä on sata vuotta aikaa kun Hymykuoppamiehen luokse pari kertaa lähdin, että ei siinä mitään. Mutta ne on J:n kanssa hyviä ystäviä, ja tuntui jotenkin hullulta istua siinä sohvalla J:n vieressä samalla kun Hymykuoppamies vetää showtaan. Enkä ole ihan varma vieläkään mitä J tietää siitä. Kai se vähintään kerran näki kun me lähdettiin samaa matkaa. No, ihan sama. Hymykuoppamies vaan humalluspäissään alkoi taas olla hivenen lämpimällä tuulella, ja eteisessä mun tehdessä lähtöä se tuli vielä kovasti halailemaan ja oli vähän sen oloinen että olisi halunnut mun vielä jäävän. God knows why, laitetaan ihan vaan kännin piikkiin :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti