Huti?

Deitti pisteli viestiä maanantaina, muuten ollut aika hiljaista. Äsken se tosin keksi kysyä että millon mut saa taas kahville. Lähin jo vastaamaan ja ehin just painaa send ku tuli toinen, "vai saako enää koskaan?" Perse. Vastasin että esim huomenna, mut heti ton tokan viestin nähtyäni aloin katumaan. Ekan luin aika viattomasti, mut... Sittenhän se alkoikin heti tuntua jotenkin liian paljolta. Vittu. Tuliko nyt vastattua turhan hätäisesti?

Miksi pitää tulla heti semmonen vaikee olo, että täytys käydä taas yksi sellainen keskustelu. Heti joku aita pystyyn, suojaksi, jos se toinen onkin liian romanttisilla mielin liikkeellä. Täytyy varoa antamasta vääriä vinkkejä. En tahdo rohkaista ajattelemaan liikoja. Oikeastaan pitäisi varmaan kokonaan vetää raja, että jos pidetään yhteyttä niin tehdään se puhtaasti kaverillisesti, ei mitään söpöilyjä eikä vikittelyä eikä varsinkaan hellyyttä ja kiehnäystä. Siihen vaan sortuu liian helposti, koska sellaista huomiota on todella ihanaa saada. Ja selkeesti semmosesta on allekirjoittaneella puute. Mutta kun tää palveluntarjoaja on nyt vaan väärä. Jälleen kiroan, miksei mukavasta, hauskasta, empaattisesta ja hellästä, kiinnostuneesta, potentiaalisesta miehestä voi olla kiinnostunu, ku sellanen kerranki ois naaman edessä. Saatanan ääliö.