Viikonloppufiilis

Ei ehkä sinällään tunnu niin perjantailta, mutta muuten on kaikin puolin ihan viikonloppufiilikset. Menojalka vipattaa, mutta ensin pitäis malttaa yks työvuoro tässä välissä, ennen ku pääsee lähtemään. Eikä siinä mitään, ehkä vallan paikallaan. Muuten olisin Paikallisessa turhan aikaisin, joka on parina viime viikonloppuna johtanut siihen, että humalan on ehtinyt rakentaa enemmän kuin hyvin siinä illan aikana. Nyt siis jää vähemmälle, ja olen asiasta vallan tyytyväisillä mielin. Se tarkoittaa sitä, ettei tule morkkista, että kykenen lauantaina lenkille (I'm on a roll, baby) ja lauantaina illemmalla istumaan iltaa ruoanlaiton merkeissä. Ainakin näillä näkymin. Olisi kovin ikävää, jos nämä suunnitelmat kariutuisivat krapulan takia. Ehtii krapulasta kärsiä sunnuntainakin :D. Tosin ei mulla ole kovasti intressejä siihenkään. Voi sitä nyt vähän humaltua, kunhan ei tule kehnoa oloa. Paitsi että J:tä voisin melkein jopa kannustaa juomaan sen verran, että seuraavana päivänä panettaa tarpeeksi ;). Mä haluan, että se mies nuolee mua.

Juu, on taas jännät aiheet. Ei mitään asiaa, kunhan taas löpisen. Joku naurettava hyvän mielen viikko takana. Tietty sinällään ihan positiivista, ne kun on ollu vähän vähemmällä viime aikoina. Mut tää tuntuu vaan jotenkin ... oudolta. Mulla on ollut töissä hauskaa, varsinkin siinä alkuviikon pitkässä vuorossa. Oon jaksanut puuhailla enemmän, oon jaksanut myös raahautua lenkillekin taas. Kai se sit pitääkin paikkaansa, että liikkumisesta saa lisää energiaa. Tai jotain muuta paskaa. Tai sitten tää on joku typerä reaktio siihen, että J on pistellyt viestejä kahtena iltana peräkkäin. No, ihan sama. Keskityn siihen, et pitkästä aikaa oon enemmän positiivisella mielellä kuin sillä negatiivisella. Ja kuka tietää, mitä jännää viikonloppu tuo tullessaan ;)