Tyhjennys

Nyt tuli sen verran pysäyttävä ja ajatuksia herättävä kommentti edelliseen postaukseen, että ajattelin ottaa sen käsittelyyn vähän isommin.

"En ole ylläoleva anonyymi, mutta ehkä näistä kirjoituksista tulee hieman sellainen fiilis, että olet sekoittanut seksin ja aidon välittämisen toisiinsa. Ne eivät siis ole poissulkevia, mutta ehkä tuo teidän yhdessäolo kuitenkin painottui viinin lipittämiseen ja panemiseen which is fine, koska sehän on hauskaa. Ei kuitenkaan pidä luulla miehistä liikoja; jos saa hauskanpitoa huomattavasti nuoremmalta kauniilta naiselta, niin kyllähän siinä kiintyy yksi jos toinenkin, mutta vaikuttaa, että J osittain käyttää tilaisuutta hyväkseen - sen ei kai kovin kauaa tarvii viheltää, että tulet?

Tämä siis kaikella kunnioituksella tuntematta todellista tilannetta tai teitä ihmisenä vaan naisihmisenä, joka on aidosti tehnyt monia virheita niin miesvalinnoissa tai miesten kanssa. Seksi ei ole sama kuin välittäminen. Hae kesätöitä ja opiskele, siitä on enemmän hyötyä kuin melkein keski-ikäisen tuurijuopon perään haikailu. Sua vaan vituttaa hetken päästä miksi käytit aikaa tähän kaikkeen. Nimim. hakemassa lisäaikaa opinnoille itsekin" 

Seksi ja välittäminen. Siis fyysinen kanssakäyminen ja henkinen, tunnetason toiminta. Nehän ovat kivasti kaksi eri asiaa - ja miehet ja naiset tuntuvat eroavan merkittävästi toisistaan siinä, kuinka näihin kahteen asiaan suhtaudutaan. Stereotyyppinen ajatusmallihan on, että miehet voivat helpommin pitää nämä kaksi asiaa erillään ja sen myös usein tekevät. Naiset taas eivät millään osaa pitää niitä erillisinä vaan menevät ja sotkevat ne erottamattomasti yhteen. Eihän se koskaan aivan näin mustavalkoista ole, ja tilanne vaihtelee jokaisen yksilön kohdalla. Itse tiedän sotkevani ne turhan helposti yhteen, mutta siinäkin on pari muuttujaa. Jos vastakkaisen sukupuolen edustaja pysyy tarpeeksi "etäisenä" (kaiketi eniten tunnetasolla, mutta myös henkilönä: tutustuminen pysyy pinnallisena eikä ihmisestä tiedä paljoa - häntä ei tunne), on silloin seksikin helpompaa pitää irrallaan välittämisestä ja tunteista. Toki se aina herättää jonkinlaisia tunteita, mutta tällaisessa tapauksessa kiintymystä ei pääse syntymään kovinkaan vahvasti. Mun ongelmani tällaisessa tilanteessa taitaa olla se, että "kiinnyn" siihen seksiin. Haluan sitä lisää. Ja luultavasti paljon enemmän tai useammin kuin jonkinlaisten sosiaalisten sääntöjen mukaan olisi suotavaa. Miehiä tuntuu hieman häiritsevän se, että nainen ehdottaa uusintaa (joskus ehkä kovinkin nopeasti) - onko taustalla sitten se, että ns. helppo ei kiinnostakaan, vai se että miehen pitäisi olla se joka ehdottaa, vai kenties (ja mahdollisesti todennäköisimmin) se että siitä lähdetään kovin helposti vetämään johtopäätöksiä naisen mahdollisesta kiinnostumisesta, siis sillä surullisen kuuluisalla tunnetasolla? Palatakseni erotteluun, jos tämä herra sitten tuleekin tutuksi, ihmiseen tykästyy vaikka ei varsinaisesti ihastuisikaan, silloin seksi ja välittäminen on vaikeampaa pitää erillään. Kaiketi kysymyksessä on se, muodostuuko toisesta osapuolesta kaveri vai jotain enemmän. Mitä mun ja J:n suhteen tulee, koko hommahan lähti herran aloitteesta. Siis siltä osin, että herra pyysi luokseen ja ehdotti seksiä. Ja koska se oli hyvää, halusin sitä lisää. Ja kun ehdotin sitä, herra säikähti että ollaanko sittenkään samalla sivulla. Ensimmäisen kerran yhteydessä kun puhuttiin, että tässä ei sitten ole mitään sen enempää, yhteinen mielipide. Tässä vaiheessa olin sitä mieltä - ja sen herralle yritin selittää - että ei siinä edelleenkään tarvitse olla yhtään sen enempää kuin seksiä. Ehdotukseni ei siis tuottanut hedelmää, mutta seuraavalla kohtaamisella herra pyysi jälleen luokseen. Joskaan seksiä ei taidettu harrastaa, ainakaan silloin yöllä. Herra itse sanoi, että jos seksin perässä tulin niin saan pettyä. Okei. No, mitä siitä sitten pitäisi päätellä? Ei oikeastaan mitään, mutta tilanne kuitenkin johti loppujen lopuksi siihen, että tutustuttiin yhä enemmän ja aloin pitää J:stä, kaiketi siis kaveritasolla. En tässä vaiheessa osannut nähdä sitä "vaaraa", joka siitä myöhemmin koitui: tykästyin liikaa, tunteet alkoivat tulla mukaan peliin ja seksistä tuli muutakin kuin vain seksiä. Seksi yhdistyi yhdessäoloon, tutustumiseen ynnä muuhun. Varsinaisia pelisääntöjä ei tässä "suhteessa" oikeastaan sovittu, ja siksi kai olikin vaikeaa lukea, mitä siinä nyt sitten oli. Ja se oli herra itse, joka otti asian puheeksi: "Jos mä ketään ihmistä rakastan... no, tykkään susta tosi paljon." Ja että taidetaan olla jo pidemmällä kuin mitä alun mukaan ehkä pitäisi olla. Mutta tästäkään keskustelusta ei päästy ikinä siihen, mitä se nyt oikeastaan sitten olisi tai mihin suuntaan sen tulisi mennä: astetta vakavammaksi vai kenties loppua siihen. Mun virheeni tässä kohtaa oli se, etten saanut sanottua ajatuksiani (jotka eivät kyllä olleet selkeitä mulle itsellenikään), osittain siksi ettei herrakaan valottanut aikeitaan tai toiveitaan suhteen suunnasta. En uskaltanut sanoa ääneen, että taisin olla jo kunnolla tykästynyt (en tarkoituksella käytä sanaa "ihastunut" koska se ei mun mielestäni sovi kuvaamaan sitä tunnetilaa) ja että se "panokaveruus" ei taidakaan enää ihan riittää vaan haluaisin kenties jotain enemmän. Ja näitä keskusteluja ei koskaan saatu käytyä perinpohjaisesti (tai ainakaan niin, että se olisi tyydyttänyt mua, herran aatoksistahan en voi tietää), vaan ne jäi aina ilmaan roikkumaan. Lähestulkoon joka keskustelun väliin tuli sitten joku pitempi tauko tai runsasta paneskelua, jolloin mulla ei ollut tarvettakaan keskustella aiheesta. Sehän tässä niin hullua ja suorastaan vituttavaa onkin, että aina kun olin herrasta erossa, päätin sekoilla pienen pääni sisällä, mutta kun sitten näin herraa jne. ei ollutkaan mitään tarvetta sekoilla. Tunteet pysyivät aisoissa ilman minkäänlaista pidättelyä, oli vain hauskaa.

Mitä siihen tulee, että käyttääkö J tilannetta hyväkseen.. Veikkaan, että suhteellisen suunnittelematta, mutta kuitenkin sen tiedostaen. Keskusteltiin aiheesta hieman, ja J totesi tuntuneen pahalta pyydellä mua krapulaleluksi koska siinä vaiheessa oli jo selvää, että se pelkkä panokaveruus ollaan ohitettu ja että se ei enää ole oikein reilua tilanteen huomioiden. Koen tuntevani J:tä sen verran, että tiedän ettei se tahallaan ja tarkoituksella käytä ketään hyväkseen sillä tavalla kuin mitä sanan varsinainen merkitys pitää sisällään. Vähän samalla tavalla mä tunnen käyttäväni tätä nuorta Kollia hyväkseni koska en saa suoraan sanottua sille, että pillua ei heru, mutta kuitenkin otan sen huomionosoitukset vastaan koska ne pönkittää mun itsetuntoa. Paskamaista, eikö? Sitä, mutta myös inhimillistä. Toki tää saattaa nyt kuulostaa just niin kliseiseltä puolustelulta ku vaan mahdollista, mutta en osaa tilannetta oikein muutenkaan kuvailla. Se, miten J:n tunnen, ei välity tekstin kautta, enkä myöskään ole kaikkia mahdollisia yksityiskohtia kertonut, sillä ne ovat yksityisiä, meidän kahden välisiä. Sekin osaltaan vääristää kuvaa. Mutta en myöskään kiellä, etteikö jonkin sortin hyväksikäyttöä olisi olemassa. Kauaa ei todellakaan tarvitse viheltää...

En koe tehneeni kamalasti virheitä miesten kanssa, pikemminkin ongelmana on se, etten ole varsinaisessa parisuhteessa ollut koskaan. Sen pelin säännöt on mulla vielä hakusessa, ja se tosiasia on varmasti hyvin suuri syy tähänkin soppaan. J on mua merkittävästi vanhempi ja kokeneempi sillä saralla, joten mulla on ollut aika paljon opittavaa tässä. Koen kuitenkin myös oppineeni ja vieläpä kohtuullisen hyvältä opettajalta. Mähän olen säästynyt suurelta määrältä paskaa ihan jo siksi, että J suhtautuu asioihin kovin rauhallisesti ja aikuismaisesti. Mitään helvetin kiukutteluja tai riitelyä ei mistään ole ollut, joten olen säästynyt niiltä kaikilta negatiivisilta tunteenpurkauksilta. Toki niitäkin on kai ihan hyvä kokea, mutta mun itsesuojeluvaistoni vääjäämättä ohjaa välttämään moisia. Tervettä tahi ei, näillä mennään. Enkä epäile ettenkö saisi niistä osani kyllä vielä tän elämän aikana. Olen aina ollut varovainen tunteideni ja ajatusteni ilmaisussa, siis ainakin niiden ajatusten jotka liittyvät johonkin tiettyyn henkilöön ja mun tunteisiini ja toiveisiini sitä kohtaan. Sekin tuntuu olevan joskus kovin suuri ongelma, sillä jos ei koskaan paljasta tunteitaan, ihmiset ei voi tietää miten niihin suhtaudut. Saattaa olla, että parikin parisuhteen mahdollisuutta on kuihtunut pois suurilta osin siksi, etten paljasta mitä tunnen. Tätäkin opettelen...

Töitä hain ja töitä myös sain :). Uusia opiskeluja on myös suunnitteilla, tänään alkoi amk-yhteishaku ja seuraavaksi rustailen hakemuksen menemään. Uusia tuulia päin, siis! Minä, jännittäjä, saan pääni sotkuun suunnilleen kaikesta mahdollisesta, ja tällä hetkellä se on perin solmussa uusien töiden takia. Jännittää niin vietävästi, epävarmuus kaikesta mahdollisesta jäytää otsaa, mutta niin se vaan on pakko joskus mennä ja tehdä uusia asioita, opetella uutta. Sisältö mun elämässä on siis jatkossa runsaampaa, jospa se J:kin jäisi hiljalleen taka-alalle.

Ja tässä vaiheessa onkin erittäin paikallaan kertoa, että olin siellä sen luona taas eilen... Samaan aikaan tunnen itseni kovin typeräksi ja melkein hävettää kertoa täällä, että näin helposti mä menen kun kutsu kuuluu. Toisaalta, sain hyvää seksiä, oli hauskaa, ja mikä ehkä parasta (tai ainakin uutta) sain sanottua että haluaisin kovasti tämän olevan viimeinen kerta tätä lajia. Saatiin keskusteltua aiheesta, J sanoi (kuten tuossa aikaisemmin käsittelin) että hänellä on miehenä niin erilainen suhtautuminen seksiin ja että hänelle näyttäisi olevan helpompaa pitää se erillään kaikesta muusta. Tähän vastasin, että mun on tässä vaiheessa jo hyvin hankalaa pitää seksi seksinä, vaikka siinäkin mulla on kovin ristiriitaiset ajatukset. Tätä en osannut sanoa siinä tilanteessa, mutta tarkoitin siis sitä, että silloin kun sitten olen J:n seurassa, ei ole ongelmaa tunteiden kanssa, mutta että sitten siinä vaiheessa kun on mennyt jo useampi päivä enkä ole nähnyt herraa niin alkaa päässäkin paukkua. Selitin myös, että mikäli herra ei muka vielä ole huomannut, mä saan pääni solmuun kaikenlaisista asioista ja nyt näiden uusien työkuvioiden takia on taas yksi asia lisää sekoilla - mulle tekis erittäin hyvää saada jokin toinen asia pois päiväjärjestyksestä, ettei siitä enää tarvitsisi sekoilla. Ja tällä tarkoitin J:tä. "No, jos tää on todellakin viimeinen kerta, niin mulla tulee sua kova ikävä. Känniviestejä en ehkä hetkeen osaa lopettaa, mut jos sä lopetat niihin vastaamisen ni mäkin pikkuhiljaa lopetan niiden lähettämisen. Mut haluaisin kyllä kovasti, että voitas käydä kahvilla tai tuopilla joskus." Sitä mäkin haluaisin. En nimittäin halua hyvästellä sitä ihmistä kokonaan, koska se on oikeasti yksi hienoimmista ihmisistä joihin olen tutustunut. Eikä pelkästään siksi, että seksi on niin hyvää ;D. Olen oppinut siltä mieheltä paljon, tutustunut uusiin asioihin, käynyt pitkiä ja antoisia keskusteluja ja saanut vastattua haastaviin kysymyksiin, treenattua omaa ajattelua ja sanaista arkkuani. Sanoin, että tuopilla käyminen käy oikein hyvin. Ja että edelleen voidaan jutella Paikallisessa - oikeastaan odotan ja oletan ettei siihen tule muutosta. Ja hyviä dokumentteja saa ehdottaa :D.

Mene ja tiedä, oliko se sittenkään viimeinen kerta, mutta yritän nyt kovasti pitää siitä kiinni. Ja tää seuraava virke saattaa taas kivasti kirvoittaa teräviä kommentteja (tai ainakin niiden ajatuksia), mutta pohdiskelin olisiko mun mahdollista joskus myöhemmin nussia J:tä - tällä kertaa oikeasti kaveripohjalta. Kun olen päässyt tästä tykästymisestä ja muusta yli, ja voin suhtautua siihen neutraalimmin. En todellakaan tiedä, pystyisinkö moiseen. Ja tiedän enemmän kuin hyvin, että se normi ajatus tässä kohtaa useimmilla on se, että älä nyt hyvä nainen kuvittele mitään sellasta, ihme roikkuja ja sitä rataa. I know, I know.

Tän tuskallisen pitkän postauksen tarkoitus oli jäsennellä mun omia ajatuksiani aiheesta, kenties valottaa tilannetta vielä tarkemmin teille, jotka jaksatte täällä lueskella, kuin myös vastata hyvään kommenttiin. Se todellakin antoi haastetta, sillä ensi reaktio oli vähän vähemmän rauhallinen ja tunteeton :D. Kiitokset Anonyymille.