Ulinaa.

Voi jumalauta. Paniikki kohisee korvissa, yritän vain purra hammasta.

Tekee niin perkeleesti mieli kirjoittaa J:lle viestiä. Ensinnäkin kysyä, onko se vielä hengissä. Puoli päivää on ollut sellainen pakottava tunne, että haluaisin kuulla siitä jotain. Ihan vaan, että se on vielä maisemissa. Ja toisekseen. Tekis niiiiin mieli kirjoittaa sille viesti "jos tulis huomenna virpomaan, olisko tarjolla munaa?". Mutta mä yritän, yritän niin kovasti olla lähettämättä yhtään mitään. Koko ajan on myös sellainen tunne, että jos nyt otan kontaktia, herra ottaa takapakkia ja joutuu taas ottamaan puheeksi sen, että pitäiskö nyt jarrutella ettei mennä taas liian pitkälle. Totta vitussa pitäis, mutta mä en todellakaan halua kuulla sitä. Mä olen tässä eittämättä se osapuoli, joka aina vaan näyttää siltä, että haluaa ja haluaa ja J taas on se "järjen ääni" joka yrittää ajoittain hillitä tai lopettaa kokonaan. Vittu, puolet ajasta mä ajattelen sitä, ettei mun pitäis enää yhtään mitään sen äijän kanssa, mutta kun olen niin naurettavan heikko. Olen kyllä sitä mieltä, ettei tosta voi tulla mitään, mutta järjen vastaisesti kai silti muka haluaisin. Tai en nyt niinkään. En siinä mielessä. En vaan osaa päästää irti. Haluan seksiä, haluan sitä J:ltä, tykkään myös sen seurasta ihan vaan yleisesti. Musta on kiva jutella sen kanssa, viettää aikaa. Sen kummempia lisäilemättä. Mutta jotta jatkossa joskus voisi oikeasti puhtaasti kaveripohjalta viettää aikaa yhdessä, tässä pitäis välissä pitää pitempi tauko ja olla olematta yhteydessä, varsinkin olla näkemättä ja nussimatta. Mutta kun tuntuu pahalta edes ajatella moista. Tyhmä nainen. Tiedän.

Ja toivoisin myös, ettei tähän tulis nyt mitään kommentteja tyyliin "älä ulise vitun urpo", "vaihda jo levyä, alkaa kyllästyttää", "älä ole noin tyhmä vaan lopeta koko juttu" jne. Ne ei nyt auta yhtään, ei helpota oloa. Ja jos kyllästyttää lukea kun jankutan J:stä, olet vapaa olla lukematta. Tää on kuitenkin lähtökohtaisesti mun henkilökohtainen blogini, ja aion ulista tänne just siitä mitä mun päässä pyörii. Tällä hetkellä se on tulvillaan sitä saatanan äijää ja omaa heikkouttani. Mä kyllä tiedän - olen tuskallisen tietoinen - että tää on vitun typerää. Pitäis ottaa itseään niskasta kiinni ja lakata kokonaan haaveilemasta siitä ihmisestä, yhtään mitään. Mutta aika mahdotonta se on estää ajatuksia tulemasta päähän. En mä voi 24/7 olla kännissäkään. Hah.