Vapaa-aika kortilla.

Sen verran ahkerasti tuli imettyä ja lutkutettua sunnuntaina, että vieläkin on leuat kipeenä. Tai sitten olen rikkonut jotain. Haukottelukin tuntuu kivasti...

Katsotaan kuinka pahasti hypin seinille loppuviikosta. Huomenna viikon ainoa vapaapäivä, eli viikonloppukin on aikalailla kiinnitetty. Mulla on varmaankon jonkin sortin riippuvuus Paikalliseen, sillä mua välillä oikeasti ahdistaa ajatus, etten voi lähteä sinne istumaan minä iltana tahansa. Kuinka typerää?? Täsmennyksenä mainittakoon jälleen se, että kyse ei ole alkoholin nautiskelusta, useimpina kertoina siellä en juo kokista vahvempaa. Mutta jokseenkin säälittävää, että mun sosiaalinen elämäni on niin totaalisen riippuvainen Paikallisesta, että olen kuin vieroitusoireista kärsivä narkki kun tiedän, ettei sinne ole menemistä. Siis varsinkin viikonloppuna. Ja nyt on siis luvassa työvuorot molemmille päiville. Ei onneksi mitään hullun aikaisia, mutta silleen kuitenkin, ettei edeltävänä iltana kannata lähteä mihinkään istuksimaan kun herkästi venyy liian myöhäiselle ja sitten kaduttaa.

Kaikista pahinta tulevassa viikonlopussa on kuitenkin se, että munansaanti jäänee olemattomaksi. Olen sunnuntaina sen verran pitkään töissä, että on jokseenkin mahdollista ettei sen jälkeen tule enää kutsua.. Tähän mennessä herralta on tullut viestiä alkuiltapäivästä, jolloin olen yleensä päätynyt sinne herran residenssille siihen mennessä, jolloin nyt vasta pääsisin töistä. No, ehkä tekis mulle vallan hyvää olla puoliksi pakosta ilman sitä miestä. En vain haluaisi kieriskellä siinä tuskallisessa olotilassa, joka eittämättä on jollain vahvuudella edessä. Heikko? Myönnän olevani. Mutta helvetti soikoon, kai sitä saa vähän ollakin huolestunut, kun on tähän mennessä suhteellisen säännöllisesti saanut seksiä. Jos keskimäärin edes sen päivän verran viikosta saa paneskella ni kyllä mä katson, että mulla on syytä olla huolissani jos se yksi ainoa päivä uhkaa jäädä väliin. Seuraavaa saa odotella liian kauan, ja takaraivossa kytee myös ajatus, että herra tämän kerran jäädessä väliin päättääkin jatkossa olla tiukempi eikä enää ehdottelekaan. En oikein jaksa uskoa, että ihan lähiaikoina kävelis ketään potentiaalista uutta panokaveria vastaan.

Sitä paitsi, mä taitaisin haluta seuraavaksi jonkun potentiaalisen parisuhde-ehdokkaan enkä pelkkää panokaveria. En oikein jaksaisi säännöstellä omia tunteitani, vaan olisi jokseenkin vapauttavaa antaa niiden vapaammin elää omaa elämäänsä. Vaikka lopulta kuitenkin sattuu, niinhän se aina menee. Mutta koen, että ansaitsen olla rakastettu. Niin fyysisesti kuin tunnetasollakin. Vaikka sitä "laimeammassa" muodossa J:ltä saankin, en halua tyytyä siihen. En lopullisesti, jos tarjolla on jotain enemmän. Mutta tähän mennessä on riittänyt se, että saan seksiä ja hyvää sellaista ihmiseltä, josta pidän.

Ps. Mua ehkä hävettää toi edellinen päivitys. Piti sitten kännissä tännekin ulista, ihan ku siitä hyötyis ikinä mitenkään...