Eniten vituttaa kaikki.

Vituiksihan se viikonloppu meni. Tai no, ei nyt varsinaisesti. En vaan saanut sitä mitä halusin. Ja ärsyynnyin suunnattomasti siitä, mitä halusin... Eli J:n. Senhän mä olisin halunnut. Mieluiten jalkojeni väliin. Mut ei sitte. Pidä vittu tunkkis.

Helvetinmoinen puutostila. Sen päälle vielä se, että kuvittelen taas olevani liian tykästynyt siihen herraan vaikka tiedän että jos istuskeltais muutama tunti vaan juttelemassa, saattais käydä aika tylsäksi. Että sinällään haluan siitä miehestä asioita, joita en voi saada tai joita ei ole olemassa. Haluan seksiä, paljon enemmän kuin herra itse. Ja haluan jotain henkistä yhteyttä, rakkautta kai. Ja sitä en ainakaan saa. Ja tiedän sen enemmän kuin hyvin, mutta järki kun tuppaa aina häviämään tunteelle. Tai, ei se mitään häviä, mutta tunteet on kuuluvana kakkosena, jatkuvasti huutamassa olan yli. Ja tiedän kyllä kuinka typerää asiasta on edelleen jauhaa, mutta jos niin ärsyttää ni mene vittu muualle lukemaan.

Huomaako yhtään, että tänään on huono aamu? Suunnittelin jo jonkinlaista rääkkiä itselleni kun sääkin sen sallii sopivasti. Tekee vissiin mieli jotenkin rangaista itseään kun ei pysty hillitsemään tunteitaan. Jos kerta "sydämeen sattuu" niin sama se jos sattuis kaikkialle muuallekin..